rakkaudenosoitus, en gång för alla

kuka enää oikeesti jaksaa? mä jaksoin ehkä viel viime viikolla.
täst asiast ei kuuluis enää tarvita keskustella, tän pitäis olla selvä juttu jo.
kyllä mä ylpeydellä ja kunnialla marssin ja hoilaan ja tanssin ja huutelen
tällasen silkkaa maalaisjärkeä vaativan asian puolesta, tottakai

mut alkaa naurattaa tää touhu.
tällanen hulabaloo tasa-arvoisesta avioliitosta??
ois ehkä ollu ajankohtanen noin 10-15 vuotta sitten
mut nyt, 2014? pistäs vähä lamppua päälle
näin olleen väitteet 1-3
ja live-kommentointi

1. "kansanedustajat edustaa kansaa"
kaiken valtakunnan kulkueita ja kokoontumisia,
mielenosotuksia ja kampanjoita on järjestetty vuosikaudet.
hell, aloite mikä eduskunnassa on atm on KANSALAISALOITE,
mutta silti - eikä tää asia mun kaaliin mahu vaikka mistä survois -
silti, ne kansanedustajat ei taida hoksata
mitä niiden edustama kansa haluaa.
????????????????

2. "suomi on moderni hyvinvointivaltio"
(mä en saata sietää sanaa hyvinvointivaltio.
sen takii kosk se on niin hevonpaskaa ja täyttä totta samaan aikaan
riippuu vaan siitä mistä glory hole:sta sattuu sillä hetkellä kurkistamaan.
sivuutetaan sanavalinnat ja mennään täten suoraan asian ytimeen.)

moderni? niin varmaan joo.
jos tästä maasta moderni halutaan ni vois alottaa sillä et istutaan kaikki
hetkeks miettimään josko tasa-arvoinen ja suvaitsevainen yhteiskunta
ois se juttu, ja jos niiden seikkojen edistäminen
auttais catch up ees muihin pohjoismaihin
mikt kuulostaa


3. "alla är vi lite homo"
kuka lähtee väittää vastaan



tasa-arvosesta avioliitosta äänestetään eduskunnassa tänään klo. 13
kansalaistorilla heiluu siihen asti tuhansia, rakkauden puolesta

kaikille peukut pystyyn

ja come on suomi

saa itse päättää

life's a mean madam

help me escape her

help me get back home

marraskuu on paha. yritän aina syöksyy siihen mahollisimman lujaa

et pääsen sil yhel polkasul nii pitkälle ku voi, ilman aistien aktivomista.

sit loppumatka on semmost kärvistelyä ponnistelua.

en tiiä onks se jotenki aatamin aikaan päätetty juttu

että nää 30 päivää vaa kusee auttamattomasti joka vuosi

vaikka kuinka yrittää juksata fiksata feikata, ei skulaa.

onks tarkotus osata ennakoida rutiinia?

kasa biologian kirjoja saa aikaan huolestuttavan kokosen varjon.
opiskelupaikat tyrkyttää itteään kuin reeperbahn kevätauringossa.

tulevaisuuden suunnitelmia ja joululahjalistaa vaaditaan samaan tahtiin.

oispa neuloilla niissä kuuluisissa heinäsuovissa isot punaset nupit.

saako ite päättää kuinka paljo maailmalta vaatii ?

idän kuninkaan omaa oranssia limusiinia odotellessa

kusen hajulla ja spurguilla koristellulla laiturilla piileskellessä

täältäkö mä löydän itteni aina uudestaan ja uudestaan?

ja taas mä kuulen kun 140 km päässä lounas huutaa mun nimee.

mut en kerkee vastata, lauantait on tankattu uutta vuotta myöten.

en osaa suhtautuu pahemmin siihenkään, joten antaa tulla vaan.

parempi niin, ei tarvii osallistuu. arkena bussissa puuroudu

viikonloppusin millon missäkin luolassa kuuroudu

vai toistepäin?

part synkistely on tältä kertaa loppu finito.

lopuksi jaan kanssanne eilisen valaistukseni:

enää huominen koe plus kirjotukset ja prepit sit mul on lukio ohi.

olette lämpimästi tervetulleita seuraamaan yhden hengen valssiani 

haagasta itään päin huomenna keskiviikkona, klo. 11.30-ish

lol bye

elämänfilosofioiafilosofiaa ym kivenlouhintaa (???)

oon ite huomannu et mul on aina paljon sanottavaa 

ja päätän sanoo ne tänne just sillon ku ois jotain tärkeempääki tekemistä. 

tää päivä ei poikkea tavallisesta. koeviikon ensimmäinen päivä. täällä ollaan.

oon kans huomannu et bloggaajil on hienoi/diippei/asianmukaisia otsikoita. 

päätin valovuosi sitte et yritän saada mun otsikot liittymään mun tekstiin. 

olen epäonnistunut tehtävässäni. eikä tää päivä poikkea tavallisesta.

lisää huomaamista:

blogeissa joita satunnaisesti luen - eikä tarvii ees mikää blogi olla, ihan voi suoraan 

fyysisesti vierestä SUHTEELLISESTI seurata -, on vahvasti muodissa se sellanen

"mä en tee mitään mä en haluu mitään oon vitun erilainen ja niiin peril mun elämästä" -filosofia. 

valtaosa näistä hiippareista on muusikoks ym. taiteilijaks halajavia. just let that sink in.

mä tunnistan sen naiivisuuden, 

muka yhteiskunnan ulkopuolella ja nin helvetin korkeella kaikkien muiden yläpuolella.

mä oon tehny lähes en yhtään mitään paitsi käyny koulussa melkee viiteen vuoteen.

esim just siks ku oon ollu niin kaukana kaikist muista ja laatikon ulkopuolella.

nyt se lähinnä hävettää. lol pissis-kausi nro2

koko tarina kuulostaa tähän mennessä siltä että oltas kaikki samanlaisia

että kukaan meistä ei ois muihin verrattuna ainutlaatuinen ja/tai erikoinen.

se ei todellakaan oo mun sanoma. vaan se, ettei pääse puuta pidemmälle tolla asenteella. 

käyttämällä tässä yhteydessä sanaa asenne, mä kuulostan lähinnä joltain kukkahattutädiltä. 

yritetääs uudestaan. ei pääse puuta pidemmälle tolla tavalla.

mikään sana mitä mä tohon pistän ei kuulosta enää hyvältä.

ihan sama. mä tarkotan vaan sitä et ellet sä mitään tee ni et saa mitään aikaan.

kaiken logiikan ja fysiikan ja painovoiman lakipykälien mukaan tää on selvää kuin vesi.

silti tuntuu välil et se pitäis joillekki ihmisille kiveen hakata, aseena heidän oma päänsä.

säälipisteitä antakoon mun personal experience. # kaikki on skidejä joskus.

sit yks toinen asia, jonka kans vois fiksaa siihe samaan kiveen:

 jotkut asiat toimii paremmin yhdessä, ku sitä on tekemäs enemmä ihmisii.

ei aina tartte olla niin helvetin lonely wolf ja pärjätä yksin, pääsee helpommallaki.

erilaisuus on rikkaus, sitä pitäis osata käyttää hyväkseen.

se pitäis osata kääntää positiiviseks asiaks.

helvetin hankala hallittava.

mut ois kyl jees.

toisaalta, tottahan se on

ettei täs maailmas oo oikeeta tapaa elää.

kaikki selvii omista pullonpohjistaan eri tavalla.

ni eipä mulla pahemmi oo oikeutta huudella.

"elä ja anna toisten elää"

joskus vaan tekis mieli vähä läpsiä

herätkää hei kaverit tähän päivään

lol en osaa ilmasta itteeni poistan tän blogin angst

also meen lukee matikkaa etten ois niin tekopyhä

ei täst tuu taaskaa mitään

antaa jonkun toisen yrittää
tällä kertaa rival sons

kaikki aikanaan, eikö vaan

on taas tää vuotuinen syksyinen tyhjä olo ku toivot että pakastimeen on ilmestyny jäätelöö.

tänään kävi tsägä. unohdin et ostettiin eilen x-määrä jätskii. sitä tyhjiöö nytten täyttäessä

kaikki muut mun rahat menee kahviin. vois niitä varmaan jotenki fiksumminki käyttää.

eipä vaa oo tullu vielä mieleen että miten. kaikki aikanaan, eikö vaan.

miten ihmiset voi tietää mitä ne haluu lähtee opiskelemaan?

se on mulle täys mysteeri. tai ehk enemmänki miks muut tietää ja mä en.

mut selvä on se etten mä jää nuolemaan näppejäni johonki alepan kassalle

jos ja kun saan lukion käytyä. eihän näist kolmest complete horror -vuodest 

oo ollu kellekkään hyötyä ellen mä päästyäni käytä niitä papereita johonki.

muuhun ku kokon sytyttämiseen sitten juhannuksena.

mut hei nyt hei, mitäs mä tässä uhoon.

ois pari esseetä kirjotettavana ja tääl mä hengailen.

huhhuh. kantti vaan kestää ja kestää.

toisaalta, vielä tuohon opiskeluun. mun motivaatio uinuu jo talviunta.

itseasiassa se ei oo tainnu herätä vieläkää viime talven nokosilta.

no, ehkä kohta on se hetki. eikä tässä oo ku 2kk jäljellä

ja kirjotukset mut niitä ei saa vielä mainita, hys lapset

lauantaina glorian partiparti

kera kuopion ret(k)ujengi

ja sunnuntaina vaalipäivä.

seurakuntavaalit.

oon ehdolla.

feel free to wonder why

because fuck you thats why

meteli, kohu, metakka

mä oon tajunnu et mul on aina niin hirveesti sanottavaa 

että näistä blogipostauksista tulee joko sellasii luetteloja 

yrittäessäni kovasti välttää saamasta aikaan romaani-trilogiaa

tai sitten niistä tulee just niitä romaani-trilogioita. jea. dats it.

sit on kans se vaihtoehto et niitä postauksia tulee 24/7 #smokinaces 

tai että kuolen kirjoittamattomuudesta johtuviin vieroitusoireisiin.

saa nähä mitä tällä kertaa tulee

oon ollu tasan viikon 18

olin tasan viikon rahois

nyt on tasanen peeaa.

oon täs shoppaillu keikkalippuja

ja shoppailisin varmaa vielä lisää 

ellei ois nii nollapiste

en varmaa ikinä tuu lopettaa täst höpöttämistä

mut se tunne, se fiilis beibe ku et oo kuunnellu musaa, 

tai yllättyny musast huomioonotettavan pitkään aikaan

ja sit tulee se biisi joka iskee vasten kasvoja

eikä oikee löydä sanojakaa

kuuntelen tätä nyt about 10 kertaa putkeen

mun maku rokettirollissa on seuraavanlainen:

biisin täytyy olla hyvin soitettu. okei, aika selkee juttu.

MUTTA, jos se on viilattu viimesenpäälle täydelliseks,

ja esim soundit ja soolot ym on viittä vaille pilkunnussintaa

hävii karisma, aitous, persoona, niiden mukana uskottavuus.

pitää olla the guts kokeilla uusii juttuja ilman et poimii

kaikilta muilta niiden parhaat jutut

ja leipoo niistä kermakakun

lyriikat ja sovitus on kans tärkee juttu. taas, selvä tapaus.

MUTTA, jos ne on liian monimutkasia "taiteellisia" 

ni ei vaan oo mun juttu. ei sellasis biiseis oo niit viboi 

joita mä haluun saada rokettimusast.

sanon aina et rokkenrollin pitää olla vähän pärställään

ei et pitäs olla epäpuhdasta, ihan kuten annoin tuolla alussa ymmärtää,

mut et yksinkertasuutta pitäis osata arvostaa. annetaan esimerkki.

jagger o vetäny viimeset 50 vuotta sama peruna suussa 

ja sen perunan ansiostahan ne on nii ainutlaatuisii

tässä kyllä osittain quotaan, en tosin valitettavasti muista että ketä.

todennäköisesti lou reed tai sen kaltanen hemmo.

niitä ei kyl oo hirveen paljo.

eli yhteenveto:

1.ei liian epäpuhdasta, tuskin tarvii kertoo miksi 

muttei myöskään liian täydellistä, kosk muuten se ei oo mielenkiintost

muuten biisit on ennalta-arvattavissa ja säkit kutistuu myötähäpeästä,

ku bändi ei osaa yllättää itteään saati yleisöään.

2.ei pidä olla liian pitkii monimutkasii kappaleita,

yksinkertasuus on kunnioitettava asia hallita.

rokettibiisistä pitää helposti saada ote.

tässä oon yrittäny selittää sitä,

miksi semisti perusmättö-biisi by the glorious Smokin' Aces

teki ihan tepposia pahaa-aavistamattomalle meikäläiselle

kans ehkä vähä sen takii kosk yllätyin

miten tight ässät sittenki oli.

nähty ainoastaan akkaril

luulin honestly että mun ajat rokkarina oli ohi

inhottaa sanoo toi sana. lokerointi on perseestä.

ja kyllä ne osittain onkin. leikkasin hiukset ja ostin pipon.

ja nyt kaikki hipit sanoo et voit sä silti olla rokkari.

nii, mut luulin ettei se musa oikee enää sytytä

ja et bandanat joutuu johonki vitriiniin.

mutta väärässä olin.

onneksi,

terv. pieni ääni mun päässä. on aina kiva ku 

someone proves you wrong tällases tilantees.

mut hei hienoo duunii hei ootte tehny hei.

ainaki jotain hyvää saitte studiossa aikaan

toivottavasti saatte ansaitsemaanne näkyvyyttä.

ja jottei täst postauksest tulis liian samaa asiaa jauhava

ni talon tavan mukaan kerrottakoon liuta turhia asioita loppukevennykseksi: 

mä kaljuunnun. noei. mul on jokasyksyinen hardcore karvanlähtöaika. ??

ostin ihan äskettäin lipun the circukseen kattoo haloo helsinkii joulukuussa

mun pitäis tehä tänään ja huomenna ~15 min esitelmää shamanismista

powerpointteineen kirjallisine palautustehtävineen kaikkineen. mutta.

tänään meen megazoneen ja huomenna lanittaa mario kartii.

aina ehtii vähän myöhemmin.

some things never change

huono huudella

haluun vaa jakaa teiän kaa 

ihmetykseni/huvitukseni/säälini

tänään koulussa sain osakseni

inhottavia katseita ja hirnuntaa.

oletan et se johtu mun hiuksista ja asusteista pipo

nyt te kysytte siellä että miten nii se oli siks.

koska yks niistä tuli kähmimään mun päätä

ja sano et mitä helvettiä sä oot tehny sun hiuksille

sullahan on aina ollu pitkät hiukset

ja miks sul on pipo päällä come on hahahah

(lue: vittu sä näytät aasilta)

nyt huom

k.o. henkilö on tuntenu mut noin kaks vuotta.

ja ku tavattiin mun fleda ei ollu ees olkapäihi.

haluan myös kertoa että haista vittu

voisin keksiä tähän monta helvetin jäätävää solvausta, aikaa on.

mut kosk vakuutuin (ehk vuorokaudeks) bussireissun keskustelust

siitä että positiiviset sanomiset aiheuttaa positiivisia ajatuksia ja toisin päin,

ni jätän sen vaan tohon vitun haistatteluun

hopefully kelaatte jotenki mitä ajoin takaa.

tähän loppuun vielä

jottei me sodittais loppuelämäämme

en mä tällä kyl mitään voita.

enkä pysty täl mitää korjaamaan

mut jotenki pitää itelleenki selitellä

voiks olla liian rehellinen?

se on päivän kysymys

vastaus on joo

illanjatkot

kaikkeen tottuu

ennen jos oli jotain epämiellyttävää tai raskasta mitä mun piti tehä, 

esim paljo kokeita tai muuten vaan tosi kiireistä aikaa tulollaan. tai ängst. 

mä mietin et miten mä selviin miten mä saan aikaa ja tilaa omille ajatuksille ja tunteille 

ja mahdollisuuden purkaa pahaa oloo. mut se ois kai ollu liian monimutkasta. joten. 

tein niin et lukitsin kaiken huolen ja surun jonnekki mun aivojen rakoon. 

puudutin itteeni, en ollu oma itteni, olin käytännössä kaksnaamanen, 

painoin vaan täysillä päälle ja unohdin kuuliaisesti kaiken 

mikä mua oikeesti mietitytti.

tein sitä sen takii mainly, 

koska muut ois kärsiny siit jos en ois tehny niin. ja tein sitä tosi kauan. 

tuntuhan se ihan vitun paskalt mut hei. parempi et mul on paska fiilis 

ku et mun frendit joutuis go through this with me.

parempi et hoidan tän vaa ite ja kidutan itteeni kenenkään tietämättä. 

ja se oli mun mielest ihan ookoo tapa to get through things. (?????¿¿¿¿???)

nyt oon tajunnu lopettaa sen helvetin ruljanssin. onneks. 

koska ketään ei kiinnosta se että sä teet sen niitten takii. 

ne vaan hymyilee nätisti, sanoo jotain kivaa ja jatkaa matkaa. 

kyl ne tietää et sul on vähä tukala olla mut hei, 

sä yrität peittää sen ni periaattees ei oo niiden ongelma.

ymmärrän sen, ettei se periaattees ookkaan.

enkä oo vaatinu täs keneltäkään mitään sääliä.

mut se et yhtäkkiä ku päätätki päästää kaiken ulos, 

kosk vihdoin huomaat, tajuut et ketään ei kiinnosta, 

ni koko jengi on etusormi suussa ihan tosissaan

et mikä kyrpä sulle nyt on kasvanu otsaan.

i just.

wh-

yes, except for the grades thing

tehääs viel yhteenveto.

ettei menny keneltäkään ohi:

ketään ei periaatteessa kiinnosta

turha siis peitellä paskaa oloa

tää ei oo mikää vineemis-postaus. tää on vaa reality as i see it.

toisaalt iha turhaan alan pyydellä anteeks omii ajatuksii. te joko ymmärrätte niitä tai ette.

ennen hyvästejä on kaks asiaa jotka salee ihmetyttää mua eniten tänä iltana:

miks maailmast pitäs tehä itelleen hankalampi paikka elää ku mitä se jo on.

miten oon saattanu tehny sitä itelleni. mikä hel-

tää on jokaiselle joka tietää mistä mä puhun.

lyriikat muistuttaa pelottavan paljo jotain psyykkausmantraa

mut what the hell. hyvä biisi, hieno albumi.

happy fucking birthday to me in 2h

upp på taken, över staden

ennen mitään muuta ni haluun vaa sanoo

et salee kaikist parasta on se kun sä kuulet

jonkun sanovan jotain joka on joskus aikoinaan

ollu sun ja ystäväs mielest hupaisa juttu

et kelaa että se ees muistaa,

tai et sil jutul ois sille joku merkitys.

mutta kuinka väärässä ootkaan

pää kääntyy hitaasti ja merkitsevä katse kohtaa sun

"hengitä"-sanomaa huokuvan punaisen naaman.

niin kliseiseltä, kuin se kuulostaakin.

ni kyl. siin on sitä jotain.

kaks ihanaa ennen rientoja

och jag vet att allt är falskt och bedrägeri

men det struntar jag i för vi dansar

och du har så mjuka läppar

våra hjärtans förlorade slag, 

alla drömmar som aldrig blev av

och de lögner vi levde och stannade i, 

dom vi blev och dom vi ville bli

vähä kontrastii siinä he he

mut oi armas länsinaapuri

kuinka sinua rakastankaan

tänään ois sellast lähtemist luvassa

huomenna ryytymistä jaaa 

maanantaina taas rairai

mutta nyt:

valotikut? check

vaaleensiniset kulmat? check

kuolemaksi koituvat korkkarit? check

idän rivitalobileet? check

mimmin parti, femin parti, tuparit, monroe, praha

noin kartoittaakseni seuraavan viiden viikonlopun ohjelmat

nyt alkaa olla se syksy jost oon puhunu

vihdoinki ylppärit tältä erää takana

vihdoinki odotus palkitaan

tältäkö se tuntuu

olin unohtanu

pallo hukassa

kelatkaa teiän mieleen se paikka 

joka on ollu teille pyhättö, se paikka mis kaikki murheet lähtee

maailmanympärysmatkalle eikä tule takasin ainakaa vuorokauteen.

sit se sun mielessä jollain tavalla "saastuu", eikä enää oo se paikka. 

eikä siitä voi oikee ketää syyttää. se vaan meni niin. 

ja sitte oot vähän pallo hukassa.
mä oon siin pallo-kohdas nyt

btw 4 päivää

siihen et musta tulee eighteen

and i don't know what i want.

jee. bileet

also en jaksa enää kirjottaa.

kiitos studentexamensnämnden,

mun käsi sanoo hei hei

haluun viel kertoo et oon positiivisesti yllättyny ja myös hiton ylpee siit

että vaikka teistä suurin osa on sanonu että tee noin, ni mä aion tehä näin,

kosk se on mitä mä ite haluun tehä. oli siis vaan kiva havahtuu siihen et hei!

teiän kehotukset ei vieläkää vaikuta mun päätöksii.

kyllä mä teiän kaikkien mielipiteitä arvostan
ja kauanhan mä asioita punnitsin, puolin ja toisin,

ja kriiseilin kans oikee olan takaa, mut loppujen lopuks,
epävarmuus vaa vahvisti mun vakuuttuneisuutta dat a word, googlasin

siitä että pitää stay true omalle jutulle ja tallaa omaa polkuaan,

vaikka heinä ois siinä korkeeta, vaikka lumi ois siinä syvää,

eikä siinä ois ennestään kenenkään muun jalanjälkiä.

ni että lapset. 

jos sydän tai haima tai joku,

tuntuu olevan kallellaan johonki suuntaan

ni siihen suuntaan kannattaa nätisti vaa lähtee.

on sit kuolinvuoteella vähemmän kirottavaa.

vielä yks ihanuus tähä iltaan

ja tsempit kaikille kirjottajille huomenna ! 

niin helvetin hienosti kaikki on jaksanu

ihan vähä enää, kohta se on ohi

harvojen hallitsemaa herkkua

en tiiä pitäiskö tässä olla vihanen vai kiitollinen vai helpottunu 

vai pettyny vai välinpitämätön ja puuroutua kuuroutua.

mulla on kaksi nimetöntä viestiä 

nimeltä mainitsemattomille henkilöille.

ensimmäinen on runo, jonka kirjotin

englannin kuuntelun aamuna.

tässä näin:

i will

probably

regret this

but i really

really hope

that you

fucking

burn

and rot

in hell

with love

tonje

toinen on vaan sea of ääneen ihmettely 

josta julkasen nyt tiivistelmän

miksi. herätkää vittu. te ootte jo 18.

ei sillee et alaikäsyys ois joku legit syy
kusipäiselle käyttäytymiselle, mut sitä suuremmalla syyllä

ku aivojenki ois pitäny kehittyy täs vuosien mittaan
ja alkaa olla kykeneviä empaattiseen ja sekä itselle
että muille koituvat seuraukset huomioon ottavaan ajattelutapaan, 

ni pitäs osata vähän avata silmiään. 

in the long run ei naurata ketään ja siit on vaa haittaa. 

ihmiset alkaa pelkää muita ja maailmaa 

ja sulkeutuneesta tulee sulkeutuvampaa.

ja saatte heittää hyvästit hyvinvointivaltiollenne.

kaikki on jo niin sokeita näille asioille etten usko tänkää tekstin
vaikuttavan mihinkää, mut jollekki elämää suuremmalle (interwebille)
o pakko esittää näit kysymyksii ja ihmetellä et mitä nyt haloo hei.
duudsonit on vannottanu stadikaa ja bändit huutaa festareilla
yrittäessään tehä tälle paskalle jotain.
mut ei. ei mee kalloon.
vittuakos nyt tehään.

anygay

teiän onneks suurin osa mun kavereist on sellasia
jotka osaa erotella paskan siitä joka ei oo paskaa.
niinki yksinkertaselta ku se kuulostaa
ni kerrattakoon vielä et se on
harvojen hallitsemaa herkkua.

ni et varokaa. vittu. 

sanojanne. tekojanne. 

te tuutte katumaan.

mä toivon et tuutte katumaan.

en oo ennen lähteny tällasee

kommentoimisen kommentoimiseen julkisesti. 

mut jossain menee mullaki raja. 

tää tapahtuu jo toista kertaa. 

tää on jo kerran käyty läpi. 

tän ei pitäis olla vaikeeta. 

oikeesti.

vittu te ootte idiootteja
ihan suoraan sanottuna

noin.

nyt loppu tää synkistely.

ni et laitetaanpa vähä tällasta välillä

tämä parantakoon koko suomenkielisen populaation päivää
etenkin niiden jotka feelaa koska mario kart <3<3<3<

mutta.

muistakaa.

että kaikista ympärillä olevassa yhteisössä 

ja kaukana maailmalla tapahtuvista konflikteista 

ja muusta hiuksiarepivästä shaibasta huolimatta, 

pitää  olla  avoin  myös  kivoille  jutuille.

on ihan helvetin tärkee nähä kans positiiviset asiat. 

mä oon henkilökohtasesti vitun huono siinä. joten - myös - julkisesti, 

kiitän erästä facebook-tilapäivityksen laatijaa jonka teksti 

tuli tänään aamulla etusivun fiidissä vastaan kun jo luulin 

menettäneeni suurimman osan toivostani tähän päivään. 

otteisiin siitä päivityksestä aion päättää tän postauksen, jotta jäis hyvä fiilis kaikille 

ja koska joskus jonkun toisen sanat painaa omissa korvissa enemmän. 

tässä siis otteita kyseisestä: 

"Hei ihmiset, kutsun maailmaa. 

En tiiä millaisia päivä porukoilla on ollut, 

mutta mulla on pääsääntöisesti ollu ihan hyviä. 

Ootte vaan vaikuttanu hyvin apeilta 

ja halusin sanoo että älkää murehtiko. 

Maailmassa on hirveesti hyvää ja hirveesti rakkautta 

ja siitä kannattaa pitää kiinni.

En aina itsekkään muista mut aina kantsii tsiigailla hyviä asioita. 

Hyviä muistoja. Hyviä tunteita. 

Nauttikaa elämästä. 

Olette rakastettuja. "

filosofiaa ja stressin eri diagnoseja

on se vaan niin hassua miten ihmiskeho reagoi stressiin

oon viimesen viikon aikana ollu vatsakivuissa, kuumeessa,

en oo päässy kunnolla liikkumaan pääkivun takia,

oon aivastellu ja oksennellu jne

jea.

ja nyt, kun kirjotukset alkaa huomenna,

oon jotenki puuroutunu. en tunne mitään.

ulkona paistaa aurinko ja mittari näyttää 20,

ellei mun päässä ois niitä tuttuja ääniä

ni oisin varmaan nyt jo pellolla kirmaamassa.

vois olla toistepäin kans.

jos mun päässä ois ääniä

ni oisin jo pellolla.

well, näin päin tällä kertaa.

jotenki syksyt on aina hankalia.

silti sanon tykkääväni niistä eniten.

en nyt väitä että johonki toiseen vuodenaikaan 

vois paeta päätään. tai muita ruumiinosiaan for that matter.

-ei se kesä niitä sun ongelmias hävitä-

mut joskus pistää miettii et miks se aina on niin.

miks syksyt vaa tuntuu vuodenajoista rankimmilta?

onks se kesän mittaan rakennetuista syksyn tuuliin sortuvista ihmissuhteista kiinni? 

vai siitä että auringon nousu- ja laskuajat tasaisesti muuttaa muotoaan?

vai jostain vapaus-hölynpölystä? 

se sun vapautes lähtee itestä.

kaikki lähtee aina itestä.

jos antaa muitten kahlita kiinni, ni siinä sitte ollaan.

toisaalta, helppo tää on sanoo tietokoneen ruudun tuoman turvan takaa.

katotaanko oonko tätä mieltä enää huomenna ku pitäis keskittyy johonki 

englannin kuunteluun. vai onks se suomi. en ees tiiä. 

scrollatkaa alemmas tätä viivaa suraavan viivan toiselle puolelle

jos haluatte välttyä paskanjauhannalta

-----------------------------------------------------------------------------

toisaalta why would you

that's what you're here for

onks tää nyt sitä vapautta.

tietämättömyys. onks se vapautta?

on kai se joissain määrin. 

apua mun jalka ei oo ikinä ollu näin puutunu.

ei tarttis olla huolissaan mistään tsunameista 

tai kouluammuskeluista tai nälänhädästä ja massamurhista

mitä tuol maailmalla tapahtuukaan.

päläpäläpälä niin kamalaa on joo täytyy auttaa

lähetetään rahaa ja myötätunto myötätunto iik iik

missä vaiheessa kerkee ajatella itteään?

niin no, onhan niitä päivä ku maailma jokasella pyörii oman navan ympärillä.

mut sit on kans niitä ku ei auta mikään ja tuntuu et sotia ja presidentinvaaleja

syöstään ovista ja ikkunoista ja paskannat hesarin yleisönosastokirjotuksia.

pitääkö ihmisten masentua toisten pahaan elämään jota eletään

kymmenen tai kymmenentuhannen kilometrin päässä?

onks se joku kansalaisvelvollisuus

onks se et me ollaan huolissaan kaikista maailman asioista 

meidän velvollisuus nyt ku me modernin teknologian takia 

tiedetään niistä?

oonks mä ainoo jota nää kysymykset kuvottaa

oonks mä ainoo joka on tippunu jo kärryiltä

mitä tapahtuu

missä mennään

kysymyksiä kysymyksiä

mä en ees kirjota filosofiaa.

lord help them all jotka aikoo.

koko tää monologi alko siitä ku puhuin vuodenajoista.

ja oon nyt tullu jonkun sortin lopputulokseen. here we go.

ehk se liittyy siihen et kesällä ei periaattees oo mitään velvollisuuksia.

lukuunottamatta mahdolliset kesätyöt ja muut tiskikoneentyhjentämissessiot.

sit ku palaat takas arkeen ja mm. media hyökkää kummanki olan takaa,

ni oot yhtäkkiä niin aware kaikista. ympärillä olevista ihmisistä,

rutiineista, julkisista ajoneuvoista, hyvistä tavoista,

syntymäpäivistä ja ranskanläksyistä

että sitte kaikki padot avautuu etkä pysty enää hillitä sitä tietotulvaa 

ku saranat on kesän jäljiltä ruosteessa.

tai sitte tää on vaan hormoneista ja luulosairaudesta kiinni.

helppo se on syyttää ympärillä elävää yhteisöä. ja mediaa.

en jaksa enää höpöttää tästä.

------------------------------------------------------------------------------------

eli tänne

mut kuten sanoin.

syksy on hei rankkaa aikaa. syistä huolimatta.

lukekaa fokit sarjakuvia ja ostakaa kirkasvalolamppu

välttäkää uimahalleja ja suomenruotsalaisia.

kummastakin saa jotain viruksia.

asia loppuun käsitelty.

kirjotukset on ohi in 12 days.

tuli tost numerost mielee tää biisi

ja damn you kaikki jotka ootte puhelimel

tää on hyvä

the perks of being feverish

mustat isot pehmeet hupparit on vastaus kaikkeen pahaan maailmassa.

sellaset hupparit joitten uumeneihin voi paeta universumin puutteita.

ja kun pimeä yllättää nii möröt ei nää sua, ku oot siellä hupparissa.

tää on hei yks syy miks syksy peittoaa kesän ihan mennen tullen.

tästä eteenpäin no apologies

pakene kun vielä voit

en osaa enää kirjottaa.

kirjotan monta rivii ja tajuun ettei mun asiois oo mitään järkee 

ja et ne tuskin kiinnostaa ketään ja deletaan kaiken. 

paitsi ehkä lyhyen yhteenvedon siitä mitä sain aikaan. 

niiku noi ensimmäiset neljä lainii.

vitun surullista.

mut minkäs teet.

mun elämä ei oo hirveen inspiroivaa täl hetkel.

alla syitä joilla selitän yllä olevan väitteen.

käyn koulua.

siellä on ihmisiä joita en syystä tai toisesta haluais nähdä.

sosiaalinen media. vituttaa oma ja muiden riippuvaisuus.

vituttaa se mitä sielt löytyy. toisaalt se on varmasti monen pakoreitti.

mut se kaikki on niin mielettömän helposti saatavilla siellä. oksettaa.

ei pitäis leikkii tulella. ihminen nii helposti palaa tuhkaks.

noi kaikki tietenki on asioita jotka osais omalla tavallaan olla tosi inspiroivia.

mä en nyt vaan kykene, enkä haluu ajatella mitään enkä ketään.

enkä sitä miten te reagoitte tähän.

ehk on ihan hyvä et oon avoimesti näin sekasin

ehk huomaatte ettette oo yksin ja tajuutte 

ettei oo pakko kärsii niin helvetisti 

impressatakseen sitä kanalaumaa.

seison vieläkin kaiken sen takana jota kirjotin edelliseen postaukseen.

onneks oman kämpän metsästys on ajankohtasta. #mikääneimuututäällä

toisaalt meneehän kirjotukset ennemmin tai myöhemmin ohi.

mut sen jälkeen tulee seuraava keissi. ja sitte seuraava.

miten niin linjär tidsuppfattning.

oon miettiny sitä miten paljo ihminen on oikeesti vastuussa omasta onnellisuudestaan.

ei silleen et se muuttais mitään. nyt vaan oon tietonen siitä ja suutun itelleni enemmän.

ja syy siihen miks tää teksti on näin vammanen on että mä oon kuumeessa.

tää olotila on the other hand on ihan inspiroiva -ihan ku oisin huumeis- 

mut ei ehk nii mielenkiintonen tai järkeenkäypä teille.

tekee iha hitosti mieli suklaata,

ja väsyttää vaik ei väsytä.

oon nukkunu 12h yöllä

ja 2h päikkärit

silmät menee väkisin kiinni 

vaik tuntuu et mun aivoissa vetää joku 

händelin the chosen halleluja-kuoro 

kymmenessä eri stemmassa.

ooks mä ihan vitun kännissä vai oonks mä kuollu

lyhensin tätä varmaa yli puolet alkuperäsest

fear me children

honhonhon baguette

fuck your vaihdevuodet

ensin toistaseks unknown amount of ilmoitusasia:

1. mun hiukset on vihreet.

just sellaset mitä toivoin, paremmatki.

2. oon rakastunu postitalon k-marketin henkilökuntaan, 

ja tuotevalikoimaan. siellä henkilökunta hymyilee ja tervehtii,

ja välil tuntuu et mehupurkitki moikkailee.noei mut siel on

paljo valinnanvaraa, terveellistäki ja edullista ja erilaista.

ja ruokavinkkejä. ja hienoja selityksiä et mikä tää 

saatananpersvako-hedelmä oikein on hedelmiään

ja minkälaisee hierontaan sitä käytetään.

kyl. mä gustaan. 

3. tykkään täst viileydest,

ku voi käyttää nahkatakkia 

potematta ensimmäisen kahen minuutin jälkeen 

hengenahdistusta ja nestehukkaa huomattavasta hikoilusta johtuen. 

oon siinä samassa huomannu, more or less yllätyksekseni,

että pelkään ukkosta. more or less kuollakseni.

ja sitten. 

what i came to say.

tää on kaikille vanhemmille, 

ja muille itseään meidän, uppiniskaisten uunottajien

oman itsemme ja totuutemme etsijöiden 

mahdollisille varmasti parhaansa yrittäville, 

huoltajiksi kutsuville henkilöille.

kumpaan nyt itsensä laskevatkaan.

ja ellei tätä kukaan näihin kategorioihin itsensä lukeva henkilö lue,
niin olkoon tää sit iso hali kaikille jotka tuntevat lievääkin samaistumista.
tai jonkin sortin sotahuuto. ihan sama mitä vastaan soditaan.
korvasieniä tai kamelifarmeja
the choice is yours

KUN, 

nuoresi on siinä iässä että on vähän hommaa siellä koulun puolella 

ni olis kiva hei jos sais vähän ymmärrystä hei.

mä oon ihan helkkarin huono tässä.

jos vedetään tää vaa iha lonkalta

me tiedetään et meil on kirjotukset

me tiedetään VARSIN HYVIN et meil on niitten lisäks 

ihan normaalii koulua, ihan normaaleja tunteja ja ihan normaali koeviikko. 

me tiedetään et me saatiin edellises kurssis siit aineest femman. 

me tiedetään et siit on puolvuotta ja me tiedetään et pitää lukee siihen 

kosk ei muista enää mitään. ja joo ainiin tarvii lukee niihi kirjotuksiin kans. 

kiitos ku muistutit, mietittiin tässä jo ihan muita asioita.

mitä helvetin helvettiä te luulette et me kelataan?

ja missä vaiheessa on meidän vuoro raivota kirjotuksista 

ja kokeista ja turhasta ja ihmissuhteista ja kivuista 

ja ei yhtään mihinkään pohjautuvasta vitutuksesta? 

vastaus: ei ikinä

take a walk in our shoes baby. 

te sentää jätätte sen duunin sinne työpöydälle. 

kaikist vähiten me tarvitaan jonkun lisää 

joka yrittää kertoo meille mitä meiän pitäs tehä ja minkä kalenterin järjestyksessä. 

sellasia on ihan tarpeeks siellä mistä me se kalenteri saatiin.

huom tässä viittaan ehkä VÄHITEN opettajiin

hv jumalauta

mulla ei luojan kiitos oo masennusta eikä sydänsuruja. ne tästä vielä puuttuiskin.

tällaset postaukset on aina sitä

"kenellä on kamalampi olla"

häpeäpointsit siitä mulle

tää oli myös ERIttäin hienovaraisesti ilmaistu.

syy tuntematon. en tiiä enää syitä mihinkään.

hyvää päivänjatkoa ja koittakaa tulla toimeen.

maanantain tunnistaa blogipostauksesta.

mul on yhdeksän elämää

mä oon tässä nyt kovasti kahden vaiheilla

värjätä vaiko olla värjäämättä. 

periaattees, miks tää ees mietityttää mua?

nii kauan ku hiuksia on, ni väriä päähän.
älkää kuunnelko mua.
kaljuunnutte kaikki.

sitte jos päädyn siihen värjäämiseen,

nii päätöksenteko ei kuulkaas siihen lopu ei.

mul on jossai lokerossa kaapissa äitiltä piilossa

joku star gazer african green joka on ostettu virosta???? 

varmaan lähemmäs 7 vuotta sitten. syy tuntematon.

mut oisko nii fiksuu heittää se päähän? no ei niin.

voldemort yksin tietää mitä sieltä purkista tulee.

mul on kyl sellane tunne et laiskuus tulee voittaa
ja gnostus siit mitä sielt tulee, hävii taivaan tuuliin

mikä siis neuvoksi? stacen cyberist värit sold out.

tai no ei kaikki, mut ne joit jengi käyttää. makes sense.

also ne joihin mä oisin ollu valmis tuhlaamaan. turha pointti.

mut nii, kampin femma kai sitte. ei tässä muu auta.

lähtekää joku mun mukaan. tai tulkaa vastaan. moikkaamaan.

ihan mitä tahansa. en jaksa lähtee sinne yksinäni meikit poskilla

paskasäässä puolryytyneenä ja ilman toimivia kuulokkeita.

arvatkaa mikä noista oli pahin.

jep.

vois salee ostaa sellasetki toimivat samalla.

tulee vähä lisää purpose mun elämään.

tai siis siihen reissuun.

viimestää nyt tää alkaa kuulostaa silt et mul ei oo elämää.

miks ei siis hakis yhtä sellastaki samalla, kun nyt kerranki

ollaan jalkeille ja ovesta ulos päästy (ei vielä) tää vaan paranee

sit pitää kans lukee kirjotuksiin

ja lupasin käydä pizzalla jossain.

sen lupauksen toiset lupaajat ?idk

jäi vielä baariin ku mä lähin himaan.

ni saa nyt nähä mitä siit tulee.

seura kyl kelpais.

voiks joku pliis.

ja jottei täst postauksest tulis liian ankee,

niin kerron yhen salaisuuden.

mä en oo mikään suomiräpin suurin ystävä,

eikä tällä asialla nyt oo yhtään mitään tekemistä

boikotoimisen sarpila kanssa. aion sanoo nätisti.

oishan tuo selvinny ihan kohta teille muutenki. mut jos on 

paskanjauhannan suomenmestari ni u better live up to it. 

takanas on vähintää 30 urpoo jotka yrittää osingoille.

ja päästiin taas aiheesta. 

mun erikoisalaa.

anyway what i was saying,

oli et niit poikkeuksia tietenki aina löytyy.

jotkut vaa klikkaa, niiku tässä tapauksessa tämä:

ei tää lyriikka oo mitään 

"hits me right in the honey nut feelios" -kamaa

mut ehkä se mikä niis kolahtaa on niitte aitous.

ja se että tää biisi saa mut hymyilemää joka kerta.

irvistys, säälittävän ja pelottavan rajamailla.

selkeesti meininkii ei oteta liian vakavasti,

mut just se on mun mielest nii hieno juttu.

musan pitää olla vähän nenällään turvallaan,

jos pinta on silee ni ei jää kiinni mihinkää.

kelaattekste.

tän postauksen oli tarkotus loppuu tohon, 

mut pakko vielä yks biisi joka alko äsken sattumalta soimaan
 jonka takia mä kuolen hitaasti omaan nostalgiaani tähän tuoliin.
ja kaikkiin niihin öihin ja puistoihin ja seikkailuihin ja baareihin
ja rappioon helsingin kesäisessä keskustassa.

hengittäkää

"Maybe tonight I'll call ya, After my blood turns into alcohol"

mun sosiaalinen elämä alkaa jäätyy.

syystä että kirjotukset. tai stuidut

lärkan pls.

oon helvetin kauan yrittäny saada tähän mun kirjottamiseen jotain rutiinia. 

oon yrittäny sitä et on tosi pitkii taukoja ja sit sitä et kirjotan jokapäivä. 

toistaseks ei kumpikaa oo skulannu. ehk ei pitäis kirjottaa ollenkaa. 

HA. as if that would ever happen

sit oon huomannu et tosi monilla on iha hiton fiksuu settii niitte blogeis jne.

oon joskus yrittäny viljellä omaanki blogiin jotai aivo-toimintaa, mut huonolla menestyksellä. 

hallitsen siis vieläkin suomenmestaruutta paskanjauhannassa. 

itkeäkö vai nauraa. sanopa muuta.

tiistaina alko abi-vuosi. eikä aiheesta sitte enempää. 

tai no, ainaki jengi väistää. ja päästiin ala-asteesta. 

kulikses siis oli ala-aste samas rakennukses. tai sillee. 

toisaalta, norsen toi mukanaan ylä-asteen.
ts. back to square 1. tiedä häntä. 

kuuntelin tänään lukiolaisten keskustelua jonkun tytön pohkeitten koosta ja siit 

miten ne sen jalat ei sopinu sen muuhun ruumiinrakenteeseen. päivän kuumin puheenaihe? 

tervetuloa kulikseen, meil on tääl semmone juttu ku brändöanda. nauttikaa toki.

pointtina siis että ei ne ikäluokat niin erilaisia ehkä ookkaan.

saattaa tietenkin olla et mä käsitin jonku sanan väärin.

viimenen lause ainoastaan because formality.

onks kukaa kelannu et ehk omii tunteit ei pitäis vähätellä? miten helvetis ees päädyin aiheeseen. 

first of all väärä sanavalinta tossa mut sanoma yhtä kaikki hyvä. ehk enemmä ettei niit pitäis pelätä? 

ei olla niin välinpitämätön? ei sillee et pitäis odottaa omilta fiiliksilt liikaa mut ehk silti vähä enemmän. 

ehk elämä vois olla mielenkiintosempaa. blogiterapiaa

tälle ei nyt oikee löydy sanoja. 

mä oon ainaki viimevuosina yrittäny tukahduttaa mun tunteita. 

ei mitää romanttista paskaa vaan ihan kaikkia. iloa, pettymyksiä, turhautuneisuutta ja yllätystä. 

miksi? ihan helvetin hyvä kysymys. oon vaa menny enemmän sekasin ja solmuun. 

mut jos asialle alkais tehä jotain? ai nyt vai. päiväthän pimenee. 

mitä mä oikee sekoilen tääl. 

btw aina ku naiset aiheuttaa mulle päänvaivaa ni haluun värjää hiukset. 

onks se sitä et se väri myrkyttää mun aivoja nii paljo et vähenee se haittaaminen 

vai ehkä enemmän logically mun oma symboliikka siihen et yritän alottaa 

jotain uutta vaihetta mun elämässä ihan keskenäni 

ja jättää ne ongelmat siihen hiusväriin.

oon periaattees käyny läpi kaikki värit jo, 

mitäs vittua nyt keksitään.

also sana tunne ei päästä kaikkii tunteita oikeuksiinsa. kelatkaa ny. 

tunne on joko se et sul on tunne et tää ei lopu hyvin, tai tunteit niiku in the heart-kindofaway. 

tällanen ei käy päinsä. isona kirjotan uuden sanakirjan ja perustan vaikka siinä samassa 

oman valtion keskelle senaatintoria ja jolotan siel minkä kerkeen.

toisil vaa on tulevaisuuden suunnitelmat hallussa jo nyt.

tää biisi.

vähä haters gonna hate-viestittelyä, ilmeisesti niille joitten mielestä 

sheeran ei enää "edusta sitä genree" josta sen eka platta suurimmaks osaks koostu.

such groovy. mun mielest jäbän ei tarttis selitellä mitään.

osaa kyl hommansa. ja hyväst tuli vaa parempaa.

mitä tälle postaukselle tapahtu

mot Goliat

on sitte taas toiset kymmenen päivää takana

ehk maailman hämmentävimmät kymmenen päivää.

oon tosi onnellinen et ne on ohi mut viel onnellisempi siit

et ne oli nii hämmentävät.

tähän ei enää sanat riitä

ihan turha mun ois kertoo mitään.

kosk teiän korviin ne ei kuulostais oikee miltään.

ni miks mä tulin tänne ja mitä tulin sanomaan ?

ehkä sen että oon hengissä,

jos joku sattu ihmettelemään missä mä olin näin kauan.

mä oon tosta tosiasiasta ehkä eniten yllättyny.

hattua nostan kaikille jotka palaa reissultaan kotiin ehjänä

ja niille jotka pyörittää tota rumbaa vuoden ympäri.

syyt lienevät sanomattakin selvät

ja jottei paluu arkeen olisi liian raju ja yllättävä,

riehukaamme ympäri pk-seutua kun vielä ehdimme.

mieluiten yöaikaan ja vaihtoehtoisissa porukoissa.

enkä tiiä oliko ensimmäinen lause sarkastinen vai ei.

oli miten oli,

pysytelkää tekin hengissä.

nähdään pian

UVH Lekis Augusti, tack till

främst alla skribor

mina gullehjälpisar

och till det bästa stödet både moraliskt och fysiskt

i varje tillstånd och terräng både natt och dag

inget vinner Matteus