mot Goliat

on sitte taas toiset kymmenen päivää takana

ehk maailman hämmentävimmät kymmenen päivää.

oon tosi onnellinen et ne on ohi mut viel onnellisempi siit

et ne oli nii hämmentävät.

tähän ei enää sanat riitä

ihan turha mun ois kertoo mitään.

kosk teiän korviin ne ei kuulostais oikee miltään.

ni miks mä tulin tänne ja mitä tulin sanomaan ?

ehkä sen että oon hengissä,

jos joku sattu ihmettelemään missä mä olin näin kauan.

mä oon tosta tosiasiasta ehkä eniten yllättyny.

hattua nostan kaikille jotka palaa reissultaan kotiin ehjänä

ja niille jotka pyörittää tota rumbaa vuoden ympäri.

syyt lienevät sanomattakin selvät

ja jottei paluu arkeen olisi liian raju ja yllättävä,

riehukaamme ympäri pk-seutua kun vielä ehdimme.

mieluiten yöaikaan ja vaihtoehtoisissa porukoissa.

enkä tiiä oliko ensimmäinen lause sarkastinen vai ei.

oli miten oli,

pysytelkää tekin hengissä.

nähdään pian

UVH Lekis Augusti, tack till

främst alla skribor

mina gullehjälpisar

och till det bästa stödet både moraliskt och fysiskt

i varje tillstånd och terräng både natt och dag

inget vinner Matteus