saa itse päättää

life's a mean madam

help me escape her

help me get back home

marraskuu on paha. yritän aina syöksyy siihen mahollisimman lujaa

et pääsen sil yhel polkasul nii pitkälle ku voi, ilman aistien aktivomista.

sit loppumatka on semmost kärvistelyä ponnistelua.

en tiiä onks se jotenki aatamin aikaan päätetty juttu

että nää 30 päivää vaa kusee auttamattomasti joka vuosi

vaikka kuinka yrittää juksata fiksata feikata, ei skulaa.

onks tarkotus osata ennakoida rutiinia?

kasa biologian kirjoja saa aikaan huolestuttavan kokosen varjon.
opiskelupaikat tyrkyttää itteään kuin reeperbahn kevätauringossa.

tulevaisuuden suunnitelmia ja joululahjalistaa vaaditaan samaan tahtiin.

oispa neuloilla niissä kuuluisissa heinäsuovissa isot punaset nupit.

saako ite päättää kuinka paljo maailmalta vaatii ?

idän kuninkaan omaa oranssia limusiinia odotellessa

kusen hajulla ja spurguilla koristellulla laiturilla piileskellessä

täältäkö mä löydän itteni aina uudestaan ja uudestaan?

ja taas mä kuulen kun 140 km päässä lounas huutaa mun nimee.

mut en kerkee vastata, lauantait on tankattu uutta vuotta myöten.

en osaa suhtautuu pahemmin siihenkään, joten antaa tulla vaan.

parempi niin, ei tarvii osallistuu. arkena bussissa puuroudu

viikonloppusin millon missäkin luolassa kuuroudu

vai toistepäin?

part synkistely on tältä kertaa loppu finito.

lopuksi jaan kanssanne eilisen valaistukseni:

enää huominen koe plus kirjotukset ja prepit sit mul on lukio ohi.

olette lämpimästi tervetulleita seuraamaan yhden hengen valssiani 

haagasta itään päin huomenna keskiviikkona, klo. 11.30-ish

lol bye