mä oon tajunnu et mul on aina niin hirveesti sanottavaa
että näistä blogipostauksista tulee joko sellasii luetteloja
yrittäessäni kovasti välttää saamasta aikaan romaani-trilogiaa
tai sitten niistä tulee just niitä romaani-trilogioita. jea. dats it.
sit on kans se vaihtoehto et niitä postauksia tulee 24/7 #smokinaces
tai että kuolen kirjoittamattomuudesta johtuviin vieroitusoireisiin.
saa nähä mitä tällä kertaa tulee
oon ollu tasan viikon 18
olin tasan viikon rahois
nyt on tasanen peeaa.
oon täs shoppaillu keikkalippuja
ja shoppailisin varmaa vielä lisää
ellei ois nii nollapiste
en varmaa ikinä tuu lopettaa täst höpöttämistä
mut se tunne, se fiilis beibe ku et oo kuunnellu musaa,
tai yllättyny musast huomioonotettavan pitkään aikaan
ja sit tulee se biisi joka iskee vasten kasvoja
eikä oikee löydä sanojakaa
kuuntelen tätä nyt about 10 kertaa putkeen
mun maku rokettirollissa on seuraavanlainen:
biisin täytyy olla hyvin soitettu. okei, aika selkee juttu.
MUTTA, jos se on viilattu viimesenpäälle täydelliseks,
ja esim soundit ja soolot ym on viittä vaille pilkunnussintaa
hävii karisma, aitous, persoona, niiden mukana uskottavuus.
pitää olla the guts kokeilla uusii juttuja ilman et poimii
kaikilta muilta niiden parhaat jutut
ja leipoo niistä kermakakun
lyriikat ja sovitus on kans tärkee juttu. taas, selvä tapaus.
MUTTA, jos ne on liian monimutkasia "taiteellisia"
ni ei vaan oo mun juttu. ei sellasis biiseis oo niit viboi
joita mä haluun saada rokettimusast.
sanon aina et rokkenrollin pitää olla vähän pärställään
ei et pitäs olla epäpuhdasta, ihan kuten annoin tuolla alussa ymmärtää,
mut et yksinkertasuutta pitäis osata arvostaa. annetaan esimerkki.
jagger o vetäny viimeset 50 vuotta sama peruna suussa
ja sen perunan ansiostahan ne on nii ainutlaatuisii
eli yhteenveto:
1.ei liian epäpuhdasta, tuskin tarvii kertoo miksi
muttei myöskään liian täydellistä, kosk muuten se ei oo mielenkiintost
muuten biisit on ennalta-arvattavissa ja säkit kutistuu myötähäpeästä,
ku bändi ei osaa yllättää itteään saati yleisöään.
2.ei pidä olla liian pitkii monimutkasii kappaleita,
yksinkertasuus on kunnioitettava asia hallita.
rokettibiisistä pitää helposti saada ote.
tässä oon yrittäny selittää sitä,
miksi semisti perusmättö-biisi by the glorious Smokin' Aces
teki ihan tepposia pahaa-aavistamattomalle meikäläiselle
kans ehkä vähä sen takii kosk yllätyin
miten tight ässät sittenki oli.
luulin honestly että mun ajat rokkarina oli ohi
ja kyllä ne osittain onkin. leikkasin hiukset ja ostin pipon.
ja nyt kaikki hipit sanoo et voit sä silti olla rokkari.
nii, mut luulin ettei se musa oikee enää sytytä
ja et bandanat joutuu johonki vitriiniin.
mutta väärässä olin.
onneksi,
terv. pieni ääni mun päässä. on aina kiva ku
someone proves you wrong tällases tilantees.
mut hei hienoo duunii hei ootte tehny hei.
ainaki jotain hyvää saitte studiossa aikaan
toivottavasti saatte ansaitsemaanne näkyvyyttä.
ja jottei täst postauksest tulis liian samaa asiaa jauhava
ni talon tavan mukaan kerrottakoon liuta turhia asioita loppukevennykseksi:
mä kaljuunnun. noei. mul on jokasyksyinen hardcore karvanlähtöaika. ??
ostin ihan äskettäin lipun the circukseen kattoo haloo helsinkii joulukuussa
mun pitäis tehä tänään ja huomenna ~15 min esitelmää shamanismista
powerpointteineen kirjallisine palautustehtävineen kaikkineen. mutta.
tänään meen megazoneen ja huomenna lanittaa mario kartii.
aina ehtii vähän myöhemmin.
some things never change
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
let the hate rain boys