on se vaan niin hassua miten ihmiskeho reagoi stressiin
oon viimesen viikon aikana ollu vatsakivuissa, kuumeessa,
en oo päässy kunnolla liikkumaan pääkivun takia,
oon aivastellu ja oksennellu jne
jea.
ja nyt, kun kirjotukset alkaa huomenna,
oon jotenki puuroutunu. en tunne mitään.
ulkona paistaa aurinko ja mittari näyttää 20,
ellei mun päässä ois niitä tuttuja ääniä
ni oisin varmaan nyt jo pellolla kirmaamassa.
vois olla toistepäin kans.
jos mun päässä ois ääniä
ni oisin jo pellolla.
well, näin päin tällä kertaa.
jotenki syksyt on aina hankalia.
silti sanon tykkääväni niistä eniten.
en nyt väitä että johonki toiseen vuodenaikaan
vois paeta päätään. tai muita ruumiinosiaan for that matter.
-ei se kesä niitä sun ongelmias hävitä-
mut joskus pistää miettii et miks se aina on niin.
miks syksyt vaa tuntuu vuodenajoista rankimmilta?
onks se kesän mittaan rakennetuista syksyn tuuliin sortuvista ihmissuhteista kiinni?
vai siitä että auringon nousu- ja laskuajat tasaisesti muuttaa muotoaan?
vai jostain vapaus-hölynpölystä?
se sun vapautes lähtee itestä.
kaikki lähtee aina itestä.
jos antaa muitten kahlita kiinni, ni siinä sitte ollaan.
toisaalta, helppo tää on sanoo tietokoneen ruudun tuoman turvan takaa.
katotaanko oonko tätä mieltä enää huomenna ku pitäis keskittyy johonki
englannin kuunteluun. vai onks se suomi. en ees tiiä.
onks tää nyt sitä vapautta.
tietämättömyys. onks se vapautta?
on kai se joissain määrin.
ei tarttis olla huolissaan mistään tsunameista
tai kouluammuskeluista tai nälänhädästä ja massamurhista
mitä tuol maailmalla tapahtuukaan.
päläpäläpälä niin kamalaa on joo täytyy auttaa
lähetetään rahaa ja myötätunto myötätunto iik iik
missä vaiheessa kerkee ajatella itteään?
niin no, onhan niitä päivä ku maailma jokasella pyörii oman navan ympärillä.
mut sit on kans niitä ku ei auta mikään ja tuntuu et sotia ja presidentinvaaleja
syöstään ovista ja ikkunoista ja paskannat hesarin yleisönosastokirjotuksia.
pitääkö ihmisten masentua toisten pahaan elämään jota eletään
kymmenen tai kymmenentuhannen kilometrin päässä?
onks se joku kansalaisvelvollisuus
onks se et me ollaan huolissaan kaikista maailman asioista
meidän velvollisuus nyt ku me modernin teknologian takia
tiedetään niistä?
oonks mä ainoo jota nää kysymykset kuvottaa
oonks mä ainoo joka on tippunu jo kärryiltä
mitä tapahtuu
missä mennään
kysymyksiä kysymyksiä
mä en ees kirjota filosofiaa.
lord help them all jotka aikoo.
koko tää monologi alko siitä ku puhuin vuodenajoista.
ja oon nyt tullu jonkun sortin lopputulokseen. here we go.
ehk se liittyy siihen et kesällä ei periaattees oo mitään velvollisuuksia.
lukuunottamatta mahdolliset kesätyöt ja muut tiskikoneentyhjentämissessiot.
sit ku palaat takas arkeen ja mm. media hyökkää kummanki olan takaa,
ni oot yhtäkkiä niin aware kaikista. ympärillä olevista ihmisistä,
rutiineista, julkisista ajoneuvoista, hyvistä tavoista,
syntymäpäivistä ja ranskanläksyistä
että sitte kaikki padot avautuu etkä pysty enää hillitä sitä tietotulvaa
ku saranat on kesän jäljiltä ruosteessa.
tai sitte tää on vaan hormoneista ja luulosairaudesta kiinni.
helppo se on syyttää ympärillä elävää yhteisöä. ja mediaa.
en jaksa enää höpöttää tästä.
mut kuten sanoin.
syksy on hei rankkaa aikaa. syistä huolimatta.
lukekaa fokit sarjakuvia ja ostakaa kirkasvalolamppu
välttäkää uimahalleja ja suomenruotsalaisia.
kummastakin saa jotain viruksia.
asia loppuun käsitelty.
kirjotukset on ohi in 12 days.
tuli tost numerost mielee tää biisi
ja damn you kaikki jotka ootte puhelimel
tää on hyvä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
let the hate rain boys