meteli, kohu, metakka

mä oon tajunnu et mul on aina niin hirveesti sanottavaa 

että näistä blogipostauksista tulee joko sellasii luetteloja 

yrittäessäni kovasti välttää saamasta aikaan romaani-trilogiaa

tai sitten niistä tulee just niitä romaani-trilogioita. jea. dats it.

sit on kans se vaihtoehto et niitä postauksia tulee 24/7 #smokinaces 

tai että kuolen kirjoittamattomuudesta johtuviin vieroitusoireisiin.

saa nähä mitä tällä kertaa tulee

oon ollu tasan viikon 18

olin tasan viikon rahois

nyt on tasanen peeaa.

oon täs shoppaillu keikkalippuja

ja shoppailisin varmaa vielä lisää 

ellei ois nii nollapiste

en varmaa ikinä tuu lopettaa täst höpöttämistä

mut se tunne, se fiilis beibe ku et oo kuunnellu musaa, 

tai yllättyny musast huomioonotettavan pitkään aikaan

ja sit tulee se biisi joka iskee vasten kasvoja

eikä oikee löydä sanojakaa

kuuntelen tätä nyt about 10 kertaa putkeen

mun maku rokettirollissa on seuraavanlainen:

biisin täytyy olla hyvin soitettu. okei, aika selkee juttu.

MUTTA, jos se on viilattu viimesenpäälle täydelliseks,

ja esim soundit ja soolot ym on viittä vaille pilkunnussintaa

hävii karisma, aitous, persoona, niiden mukana uskottavuus.

pitää olla the guts kokeilla uusii juttuja ilman et poimii

kaikilta muilta niiden parhaat jutut

ja leipoo niistä kermakakun

lyriikat ja sovitus on kans tärkee juttu. taas, selvä tapaus.

MUTTA, jos ne on liian monimutkasia "taiteellisia" 

ni ei vaan oo mun juttu. ei sellasis biiseis oo niit viboi 

joita mä haluun saada rokettimusast.

sanon aina et rokkenrollin pitää olla vähän pärställään

ei et pitäs olla epäpuhdasta, ihan kuten annoin tuolla alussa ymmärtää,

mut et yksinkertasuutta pitäis osata arvostaa. annetaan esimerkki.

jagger o vetäny viimeset 50 vuotta sama peruna suussa 

ja sen perunan ansiostahan ne on nii ainutlaatuisii

tässä kyllä osittain quotaan, en tosin valitettavasti muista että ketä.

todennäköisesti lou reed tai sen kaltanen hemmo.

niitä ei kyl oo hirveen paljo.

eli yhteenveto:

1.ei liian epäpuhdasta, tuskin tarvii kertoo miksi 

muttei myöskään liian täydellistä, kosk muuten se ei oo mielenkiintost

muuten biisit on ennalta-arvattavissa ja säkit kutistuu myötähäpeästä,

ku bändi ei osaa yllättää itteään saati yleisöään.

2.ei pidä olla liian pitkii monimutkasii kappaleita,

yksinkertasuus on kunnioitettava asia hallita.

rokettibiisistä pitää helposti saada ote.

tässä oon yrittäny selittää sitä,

miksi semisti perusmättö-biisi by the glorious Smokin' Aces

teki ihan tepposia pahaa-aavistamattomalle meikäläiselle

kans ehkä vähä sen takii kosk yllätyin

miten tight ässät sittenki oli.

nähty ainoastaan akkaril

luulin honestly että mun ajat rokkarina oli ohi

inhottaa sanoo toi sana. lokerointi on perseestä.

ja kyllä ne osittain onkin. leikkasin hiukset ja ostin pipon.

ja nyt kaikki hipit sanoo et voit sä silti olla rokkari.

nii, mut luulin ettei se musa oikee enää sytytä

ja et bandanat joutuu johonki vitriiniin.

mutta väärässä olin.

onneksi,

terv. pieni ääni mun päässä. on aina kiva ku 

someone proves you wrong tällases tilantees.

mut hei hienoo duunii hei ootte tehny hei.

ainaki jotain hyvää saitte studiossa aikaan

toivottavasti saatte ansaitsemaanne näkyvyyttä.

ja jottei täst postauksest tulis liian samaa asiaa jauhava

ni talon tavan mukaan kerrottakoon liuta turhia asioita loppukevennykseksi: 

mä kaljuunnun. noei. mul on jokasyksyinen hardcore karvanlähtöaika. ??

ostin ihan äskettäin lipun the circukseen kattoo haloo helsinkii joulukuussa

mun pitäis tehä tänään ja huomenna ~15 min esitelmää shamanismista

powerpointteineen kirjallisine palautustehtävineen kaikkineen. mutta.

tänään meen megazoneen ja huomenna lanittaa mario kartii.

aina ehtii vähän myöhemmin.

some things never change

huono huudella

haluun vaa jakaa teiän kaa 

ihmetykseni/huvitukseni/säälini

tänään koulussa sain osakseni

inhottavia katseita ja hirnuntaa.

oletan et se johtu mun hiuksista ja asusteista pipo

nyt te kysytte siellä että miten nii se oli siks.

koska yks niistä tuli kähmimään mun päätä

ja sano et mitä helvettiä sä oot tehny sun hiuksille

sullahan on aina ollu pitkät hiukset

ja miks sul on pipo päällä come on hahahah

(lue: vittu sä näytät aasilta)

nyt huom

k.o. henkilö on tuntenu mut noin kaks vuotta.

ja ku tavattiin mun fleda ei ollu ees olkapäihi.

haluan myös kertoa että haista vittu

voisin keksiä tähän monta helvetin jäätävää solvausta, aikaa on.

mut kosk vakuutuin (ehk vuorokaudeks) bussireissun keskustelust

siitä että positiiviset sanomiset aiheuttaa positiivisia ajatuksia ja toisin päin,

ni jätän sen vaan tohon vitun haistatteluun

hopefully kelaatte jotenki mitä ajoin takaa.

tähän loppuun vielä

jottei me sodittais loppuelämäämme

en mä tällä kyl mitään voita.

enkä pysty täl mitää korjaamaan

mut jotenki pitää itelleenki selitellä

voiks olla liian rehellinen?

se on päivän kysymys

vastaus on joo

illanjatkot

kaikkeen tottuu

ennen jos oli jotain epämiellyttävää tai raskasta mitä mun piti tehä, 

esim paljo kokeita tai muuten vaan tosi kiireistä aikaa tulollaan. tai ängst. 

mä mietin et miten mä selviin miten mä saan aikaa ja tilaa omille ajatuksille ja tunteille 

ja mahdollisuuden purkaa pahaa oloo. mut se ois kai ollu liian monimutkasta. joten. 

tein niin et lukitsin kaiken huolen ja surun jonnekki mun aivojen rakoon. 

puudutin itteeni, en ollu oma itteni, olin käytännössä kaksnaamanen, 

painoin vaan täysillä päälle ja unohdin kuuliaisesti kaiken 

mikä mua oikeesti mietitytti.

tein sitä sen takii mainly, 

koska muut ois kärsiny siit jos en ois tehny niin. ja tein sitä tosi kauan. 

tuntuhan se ihan vitun paskalt mut hei. parempi et mul on paska fiilis 

ku et mun frendit joutuis go through this with me.

parempi et hoidan tän vaa ite ja kidutan itteeni kenenkään tietämättä. 

ja se oli mun mielest ihan ookoo tapa to get through things. (?????¿¿¿¿???)

nyt oon tajunnu lopettaa sen helvetin ruljanssin. onneks. 

koska ketään ei kiinnosta se että sä teet sen niitten takii. 

ne vaan hymyilee nätisti, sanoo jotain kivaa ja jatkaa matkaa. 

kyl ne tietää et sul on vähä tukala olla mut hei, 

sä yrität peittää sen ni periaattees ei oo niiden ongelma.

ymmärrän sen, ettei se periaattees ookkaan.

enkä oo vaatinu täs keneltäkään mitään sääliä.

mut se et yhtäkkiä ku päätätki päästää kaiken ulos, 

kosk vihdoin huomaat, tajuut et ketään ei kiinnosta, 

ni koko jengi on etusormi suussa ihan tosissaan

et mikä kyrpä sulle nyt on kasvanu otsaan.

i just.

wh-

yes, except for the grades thing

tehääs viel yhteenveto.

ettei menny keneltäkään ohi:

ketään ei periaatteessa kiinnosta

turha siis peitellä paskaa oloa

tää ei oo mikää vineemis-postaus. tää on vaa reality as i see it.

toisaalt iha turhaan alan pyydellä anteeks omii ajatuksii. te joko ymmärrätte niitä tai ette.

ennen hyvästejä on kaks asiaa jotka salee ihmetyttää mua eniten tänä iltana:

miks maailmast pitäs tehä itelleen hankalampi paikka elää ku mitä se jo on.

miten oon saattanu tehny sitä itelleni. mikä hel-

tää on jokaiselle joka tietää mistä mä puhun.

lyriikat muistuttaa pelottavan paljo jotain psyykkausmantraa

mut what the hell. hyvä biisi, hieno albumi.

happy fucking birthday to me in 2h

upp på taken, över staden

ennen mitään muuta ni haluun vaa sanoo

et salee kaikist parasta on se kun sä kuulet

jonkun sanovan jotain joka on joskus aikoinaan

ollu sun ja ystäväs mielest hupaisa juttu

et kelaa että se ees muistaa,

tai et sil jutul ois sille joku merkitys.

mutta kuinka väärässä ootkaan

pää kääntyy hitaasti ja merkitsevä katse kohtaa sun

"hengitä"-sanomaa huokuvan punaisen naaman.

niin kliseiseltä, kuin se kuulostaakin.

ni kyl. siin on sitä jotain.

kaks ihanaa ennen rientoja

och jag vet att allt är falskt och bedrägeri

men det struntar jag i för vi dansar

och du har så mjuka läppar

våra hjärtans förlorade slag, 

alla drömmar som aldrig blev av

och de lögner vi levde och stannade i, 

dom vi blev och dom vi ville bli

vähä kontrastii siinä he he

mut oi armas länsinaapuri

kuinka sinua rakastankaan

tänään ois sellast lähtemist luvassa

huomenna ryytymistä jaaa 

maanantaina taas rairai

mutta nyt:

valotikut? check

vaaleensiniset kulmat? check

kuolemaksi koituvat korkkarit? check

idän rivitalobileet? check

mimmin parti, femin parti, tuparit, monroe, praha

noin kartoittaakseni seuraavan viiden viikonlopun ohjelmat

nyt alkaa olla se syksy jost oon puhunu

vihdoinki ylppärit tältä erää takana

vihdoinki odotus palkitaan

tältäkö se tuntuu

olin unohtanu

pallo hukassa

kelatkaa teiän mieleen se paikka 

joka on ollu teille pyhättö, se paikka mis kaikki murheet lähtee

maailmanympärysmatkalle eikä tule takasin ainakaa vuorokauteen.

sit se sun mielessä jollain tavalla "saastuu", eikä enää oo se paikka. 

eikä siitä voi oikee ketää syyttää. se vaan meni niin. 

ja sitte oot vähän pallo hukassa.
mä oon siin pallo-kohdas nyt

btw 4 päivää

siihen et musta tulee eighteen

and i don't know what i want.

jee. bileet

also en jaksa enää kirjottaa.

kiitos studentexamensnämnden,

mun käsi sanoo hei hei

haluun viel kertoo et oon positiivisesti yllättyny ja myös hiton ylpee siit

että vaikka teistä suurin osa on sanonu että tee noin, ni mä aion tehä näin,

kosk se on mitä mä ite haluun tehä. oli siis vaan kiva havahtuu siihen et hei!

teiän kehotukset ei vieläkää vaikuta mun päätöksii.

kyllä mä teiän kaikkien mielipiteitä arvostan
ja kauanhan mä asioita punnitsin, puolin ja toisin,

ja kriiseilin kans oikee olan takaa, mut loppujen lopuks,
epävarmuus vaa vahvisti mun vakuuttuneisuutta dat a word, googlasin

siitä että pitää stay true omalle jutulle ja tallaa omaa polkuaan,

vaikka heinä ois siinä korkeeta, vaikka lumi ois siinä syvää,

eikä siinä ois ennestään kenenkään muun jalanjälkiä.

ni että lapset. 

jos sydän tai haima tai joku,

tuntuu olevan kallellaan johonki suuntaan

ni siihen suuntaan kannattaa nätisti vaa lähtee.

on sit kuolinvuoteella vähemmän kirottavaa.

vielä yks ihanuus tähä iltaan

ja tsempit kaikille kirjottajille huomenna ! 

niin helvetin hienosti kaikki on jaksanu

ihan vähä enää, kohta se on ohi

harvojen hallitsemaa herkkua

en tiiä pitäiskö tässä olla vihanen vai kiitollinen vai helpottunu 

vai pettyny vai välinpitämätön ja puuroutua kuuroutua.

mulla on kaksi nimetöntä viestiä 

nimeltä mainitsemattomille henkilöille.

ensimmäinen on runo, jonka kirjotin

englannin kuuntelun aamuna.

tässä näin:

i will

probably

regret this

but i really

really hope

that you

fucking

burn

and rot

in hell

with love

tonje

toinen on vaan sea of ääneen ihmettely 

josta julkasen nyt tiivistelmän

miksi. herätkää vittu. te ootte jo 18.

ei sillee et alaikäsyys ois joku legit syy
kusipäiselle käyttäytymiselle, mut sitä suuremmalla syyllä

ku aivojenki ois pitäny kehittyy täs vuosien mittaan
ja alkaa olla kykeneviä empaattiseen ja sekä itselle
että muille koituvat seuraukset huomioon ottavaan ajattelutapaan, 

ni pitäs osata vähän avata silmiään. 

in the long run ei naurata ketään ja siit on vaa haittaa. 

ihmiset alkaa pelkää muita ja maailmaa 

ja sulkeutuneesta tulee sulkeutuvampaa.

ja saatte heittää hyvästit hyvinvointivaltiollenne.

kaikki on jo niin sokeita näille asioille etten usko tänkää tekstin
vaikuttavan mihinkää, mut jollekki elämää suuremmalle (interwebille)
o pakko esittää näit kysymyksii ja ihmetellä et mitä nyt haloo hei.
duudsonit on vannottanu stadikaa ja bändit huutaa festareilla
yrittäessään tehä tälle paskalle jotain.
mut ei. ei mee kalloon.
vittuakos nyt tehään.

anygay

teiän onneks suurin osa mun kavereist on sellasia
jotka osaa erotella paskan siitä joka ei oo paskaa.
niinki yksinkertaselta ku se kuulostaa
ni kerrattakoon vielä et se on
harvojen hallitsemaa herkkua.

ni et varokaa. vittu. 

sanojanne. tekojanne. 

te tuutte katumaan.

mä toivon et tuutte katumaan.

en oo ennen lähteny tällasee

kommentoimisen kommentoimiseen julkisesti. 

mut jossain menee mullaki raja. 

tää tapahtuu jo toista kertaa. 

tää on jo kerran käyty läpi. 

tän ei pitäis olla vaikeeta. 

oikeesti.

vittu te ootte idiootteja
ihan suoraan sanottuna

noin.

nyt loppu tää synkistely.

ni et laitetaanpa vähä tällasta välillä

tämä parantakoon koko suomenkielisen populaation päivää
etenkin niiden jotka feelaa koska mario kart <3<3<3<

mutta.

muistakaa.

että kaikista ympärillä olevassa yhteisössä 

ja kaukana maailmalla tapahtuvista konflikteista 

ja muusta hiuksiarepivästä shaibasta huolimatta, 

pitää  olla  avoin  myös  kivoille  jutuille.

on ihan helvetin tärkee nähä kans positiiviset asiat. 

mä oon henkilökohtasesti vitun huono siinä. joten - myös - julkisesti, 

kiitän erästä facebook-tilapäivityksen laatijaa jonka teksti 

tuli tänään aamulla etusivun fiidissä vastaan kun jo luulin 

menettäneeni suurimman osan toivostani tähän päivään. 

otteisiin siitä päivityksestä aion päättää tän postauksen, jotta jäis hyvä fiilis kaikille 

ja koska joskus jonkun toisen sanat painaa omissa korvissa enemmän. 

tässä siis otteita kyseisestä: 

"Hei ihmiset, kutsun maailmaa. 

En tiiä millaisia päivä porukoilla on ollut, 

mutta mulla on pääsääntöisesti ollu ihan hyviä. 

Ootte vaan vaikuttanu hyvin apeilta 

ja halusin sanoo että älkää murehtiko. 

Maailmassa on hirveesti hyvää ja hirveesti rakkautta 

ja siitä kannattaa pitää kiinni.

En aina itsekkään muista mut aina kantsii tsiigailla hyviä asioita. 

Hyviä muistoja. Hyviä tunteita. 

Nauttikaa elämästä. 

Olette rakastettuja. "

filosofiaa ja stressin eri diagnoseja

on se vaan niin hassua miten ihmiskeho reagoi stressiin

oon viimesen viikon aikana ollu vatsakivuissa, kuumeessa,

en oo päässy kunnolla liikkumaan pääkivun takia,

oon aivastellu ja oksennellu jne

jea.

ja nyt, kun kirjotukset alkaa huomenna,

oon jotenki puuroutunu. en tunne mitään.

ulkona paistaa aurinko ja mittari näyttää 20,

ellei mun päässä ois niitä tuttuja ääniä

ni oisin varmaan nyt jo pellolla kirmaamassa.

vois olla toistepäin kans.

jos mun päässä ois ääniä

ni oisin jo pellolla.

well, näin päin tällä kertaa.

jotenki syksyt on aina hankalia.

silti sanon tykkääväni niistä eniten.

en nyt väitä että johonki toiseen vuodenaikaan 

vois paeta päätään. tai muita ruumiinosiaan for that matter.

-ei se kesä niitä sun ongelmias hävitä-

mut joskus pistää miettii et miks se aina on niin.

miks syksyt vaa tuntuu vuodenajoista rankimmilta?

onks se kesän mittaan rakennetuista syksyn tuuliin sortuvista ihmissuhteista kiinni? 

vai siitä että auringon nousu- ja laskuajat tasaisesti muuttaa muotoaan?

vai jostain vapaus-hölynpölystä? 

se sun vapautes lähtee itestä.

kaikki lähtee aina itestä.

jos antaa muitten kahlita kiinni, ni siinä sitte ollaan.

toisaalta, helppo tää on sanoo tietokoneen ruudun tuoman turvan takaa.

katotaanko oonko tätä mieltä enää huomenna ku pitäis keskittyy johonki 

englannin kuunteluun. vai onks se suomi. en ees tiiä. 

scrollatkaa alemmas tätä viivaa suraavan viivan toiselle puolelle

jos haluatte välttyä paskanjauhannalta

-----------------------------------------------------------------------------

toisaalta why would you

that's what you're here for

onks tää nyt sitä vapautta.

tietämättömyys. onks se vapautta?

on kai se joissain määrin. 

apua mun jalka ei oo ikinä ollu näin puutunu.

ei tarttis olla huolissaan mistään tsunameista 

tai kouluammuskeluista tai nälänhädästä ja massamurhista

mitä tuol maailmalla tapahtuukaan.

päläpäläpälä niin kamalaa on joo täytyy auttaa

lähetetään rahaa ja myötätunto myötätunto iik iik

missä vaiheessa kerkee ajatella itteään?

niin no, onhan niitä päivä ku maailma jokasella pyörii oman navan ympärillä.

mut sit on kans niitä ku ei auta mikään ja tuntuu et sotia ja presidentinvaaleja

syöstään ovista ja ikkunoista ja paskannat hesarin yleisönosastokirjotuksia.

pitääkö ihmisten masentua toisten pahaan elämään jota eletään

kymmenen tai kymmenentuhannen kilometrin päässä?

onks se joku kansalaisvelvollisuus

onks se et me ollaan huolissaan kaikista maailman asioista 

meidän velvollisuus nyt ku me modernin teknologian takia 

tiedetään niistä?

oonks mä ainoo jota nää kysymykset kuvottaa

oonks mä ainoo joka on tippunu jo kärryiltä

mitä tapahtuu

missä mennään

kysymyksiä kysymyksiä

mä en ees kirjota filosofiaa.

lord help them all jotka aikoo.

koko tää monologi alko siitä ku puhuin vuodenajoista.

ja oon nyt tullu jonkun sortin lopputulokseen. here we go.

ehk se liittyy siihen et kesällä ei periaattees oo mitään velvollisuuksia.

lukuunottamatta mahdolliset kesätyöt ja muut tiskikoneentyhjentämissessiot.

sit ku palaat takas arkeen ja mm. media hyökkää kummanki olan takaa,

ni oot yhtäkkiä niin aware kaikista. ympärillä olevista ihmisistä,

rutiineista, julkisista ajoneuvoista, hyvistä tavoista,

syntymäpäivistä ja ranskanläksyistä

että sitte kaikki padot avautuu etkä pysty enää hillitä sitä tietotulvaa 

ku saranat on kesän jäljiltä ruosteessa.

tai sitte tää on vaan hormoneista ja luulosairaudesta kiinni.

helppo se on syyttää ympärillä elävää yhteisöä. ja mediaa.

en jaksa enää höpöttää tästä.

------------------------------------------------------------------------------------

eli tänne

mut kuten sanoin.

syksy on hei rankkaa aikaa. syistä huolimatta.

lukekaa fokit sarjakuvia ja ostakaa kirkasvalolamppu

välttäkää uimahalleja ja suomenruotsalaisia.

kummastakin saa jotain viruksia.

asia loppuun käsitelty.

kirjotukset on ohi in 12 days.

tuli tost numerost mielee tää biisi

ja damn you kaikki jotka ootte puhelimel

tää on hyvä

the perks of being feverish

mustat isot pehmeet hupparit on vastaus kaikkeen pahaan maailmassa.

sellaset hupparit joitten uumeneihin voi paeta universumin puutteita.

ja kun pimeä yllättää nii möröt ei nää sua, ku oot siellä hupparissa.

tää on hei yks syy miks syksy peittoaa kesän ihan mennen tullen.

tästä eteenpäin no apologies

pakene kun vielä voit

en osaa enää kirjottaa.

kirjotan monta rivii ja tajuun ettei mun asiois oo mitään järkee 

ja et ne tuskin kiinnostaa ketään ja deletaan kaiken. 

paitsi ehkä lyhyen yhteenvedon siitä mitä sain aikaan. 

niiku noi ensimmäiset neljä lainii.

vitun surullista.

mut minkäs teet.

mun elämä ei oo hirveen inspiroivaa täl hetkel.

alla syitä joilla selitän yllä olevan väitteen.

käyn koulua.

siellä on ihmisiä joita en syystä tai toisesta haluais nähdä.

sosiaalinen media. vituttaa oma ja muiden riippuvaisuus.

vituttaa se mitä sielt löytyy. toisaalt se on varmasti monen pakoreitti.

mut se kaikki on niin mielettömän helposti saatavilla siellä. oksettaa.

ei pitäis leikkii tulella. ihminen nii helposti palaa tuhkaks.

noi kaikki tietenki on asioita jotka osais omalla tavallaan olla tosi inspiroivia.

mä en nyt vaan kykene, enkä haluu ajatella mitään enkä ketään.

enkä sitä miten te reagoitte tähän.

ehk on ihan hyvä et oon avoimesti näin sekasin

ehk huomaatte ettette oo yksin ja tajuutte 

ettei oo pakko kärsii niin helvetisti 

impressatakseen sitä kanalaumaa.

seison vieläkin kaiken sen takana jota kirjotin edelliseen postaukseen.

onneks oman kämpän metsästys on ajankohtasta. #mikääneimuututäällä

toisaalt meneehän kirjotukset ennemmin tai myöhemmin ohi.

mut sen jälkeen tulee seuraava keissi. ja sitte seuraava.

miten niin linjär tidsuppfattning.

oon miettiny sitä miten paljo ihminen on oikeesti vastuussa omasta onnellisuudestaan.

ei silleen et se muuttais mitään. nyt vaan oon tietonen siitä ja suutun itelleni enemmän.

ja syy siihen miks tää teksti on näin vammanen on että mä oon kuumeessa.

tää olotila on the other hand on ihan inspiroiva -ihan ku oisin huumeis- 

mut ei ehk nii mielenkiintonen tai järkeenkäypä teille.

tekee iha hitosti mieli suklaata,

ja väsyttää vaik ei väsytä.

oon nukkunu 12h yöllä

ja 2h päikkärit

silmät menee väkisin kiinni 

vaik tuntuu et mun aivoissa vetää joku 

händelin the chosen halleluja-kuoro 

kymmenessä eri stemmassa.

ooks mä ihan vitun kännissä vai oonks mä kuollu

lyhensin tätä varmaa yli puolet alkuperäsest

fear me children

honhonhon baguette