rakastakoon jälleen särkyneet sydämet

bruce taas speaks me wisdom

well we bursted out of class

had to get away from those fools

we learned more from a three minute record, baby

than we ever learned in school

lue ne uudestaan.

miten. miten se tietää.

miten se laulaa mun päiväkirjaa.

nii no, kylhä sä saat kaikki biisit kuulostaa su elämältä kunha tarpeeks kovaa yrität.

"joo joo kylhä mul o melkee tollee vaa et se o kyl vähä toisinpäin mut tää o silti my life

ja nii tää mun elämän tilanne joo siis apua nää sanat herrajumala toi kohta o nii totta"

tuttua ? nii. mut ei ikinä oo ollu näin accurate, ku noi kaks ekaa lausetta täst biisist.

lopuistakaa lyriikoista en lähe valittamaa

tonight i hear the neighborhood drummer sound
i can feel my heart begin to pound
you say you're tired and you just wanna close your eyes
and follow your dreams down

hehe. olen väsynyt. tykkään rummuista ja unelmist. 

joo joo. osaan mä rautalangastki vääntää.

miten bruce saa mun päivän aina paremmaks. ihmeellisel taval. sillee mitäspienistätididididi taval

ku okei, ne biisit jotka saa sut hyvälle tuulelle sillee et sust tuntuu et oot taas 5v ja on karkkipäivä

sit ne jotka saa sun mielestä kaikille yhtäkkiä hyvän olon ja nyt juhlitaa ja vittu ku o jees

sit kans viel ne jotka on chillejä ja jotka saa sut uskomaa et su elämää ohjaa joku iha kiva tyyppi

mutta

tämä poika

tämä pieni boy nextdoor.

sil o ne biisit, jotka saa sut ylös sängyst aamul.

MUTTA, ei uskottele sulle että kaapissa on vielä kahvia, tai että ulkona paistaa aurinko, 

tai että ainoo ihmine jolle tykkäät puhuu ois koulus tänää, tai että sun kivapaita on löydettävissä.

mut se saa sut silti ylös sieltä. tää kuulostaa joltai you raise me up matskult. hirvee dramaattista.

mut se on totta :D

bruce saa mun normaalin helsinkiläisen lukio-elämän kuulostamaa merkittävält.

on se ihan kivaa. vähä vaihteluu tähä ainaisee valituksee. 

vois kirjottaa tänne välil iha kivoja juttuja.

toissapäivän paisto aurinko. eilen paisto aurinko. tänään paisto aurinko. 

SORTSIKELI.ei. mut ei siihe oo enää kauan. mun laskemis-projekti. 

93 päivää kesälomaan. 61? koulupäivää. en oo varma. no jotenki tollee silti.

tänää siin ruua jälkee meil oli samhällsläraa mikä vittu onkaa suomeks sori vaan kvg. 

ja aurinko paisto sinne luokkaa. tai ei tietenkää paistanu kunnol ku opettaja oli vetäny verhot etee 

mut silti ne säteet änki yhest avoimest ikkunast ja heijastu jostai tuolin karmist mu naamaa 

ja siin sitä ihailles meni kaks tuntii keskivertoo kevyemmi. siit ikkunast oikee näki 

ku vesipisarat tippu katolta ja ku ne kimalteli auringos. sillo oli se 5v karkkipäivä olo. 

kevät jotenki tyrkytti siin itteää. ei ollu sellane laahaavava olo. 

tuntu et kolmen tonnin painot oltii vaa hops otetty pois mu pään päältä.

what is this magical fuckery

sen tunnin jälkee mä ja ida juostii ulos ja seistii auringos ja se lämmitti. 

THANKS GAY EARTH, FINALLY

sitä mä olin oottanu.

koska nyt on tän aika. tää vaa on perinne.

se eiline mussa-kurssi joka menee puol kolmest puol viitee joo olin siel silti koska musiikki, 

ni mä en ees ollu tajunnu mite järjetön ikävä mul oli ollu tota. 

ku ei mul nyt oo mitää projektii kesken tai käynnis tai mitää 

ni ei oo hirveesti päässy musisoimaa mitä ny yksin kotona 

kämäsesti kitaraa rämpytän minkä kerkeen ja osaan.eli kovin vähän. 

ja korvatulppien käyttö suositeltavaa.

mut eihä me tehty siel ees oikee mitää :D ku haloo, ei siihe tartte muuta ku sen porukan 

joka haluu olla siellä ja joka huom. haluu TEHÄ siellä jotain, ni on jo homma hoidossa. 

sil opel oli iha tosi kiva asenne siihe hommaa eikä siin ollu mitää semmost fiilist et ollaa koulus. 

tai et se ees on joku kurssi. mä saan tosta kurssin. en mä muista tota ikinä. 

ei se tunnu silt. koulus oli kivaa. mitä.

ku kerrottii sille et mitä me oltii tehtyy ekal kurssil 

ni se oli iha järkyttyny että mitä miksi rakkaat pienet lapset mitä teille on tehty. 

siinä se sit näytti meille semmose jääkapin kokosen huoneen joka oli 

jotenki hämärästi piilossa siellä meaningless kaappien takana. se oli taivas. 

siel oli sata eri mikitys tsydeemii ja piuhoja iha joka vitu lähtöön ja kaikkee sälää. 

ja ne piuhat muute toimi. 

le wtf

yks ralli vaa vedettii ja sit kans jätkät jammas 

ja mä hömisin jotai siihe mikkii. ei paljo mitää, mut ei se haitannu. 

oltas voitu hilluu vähä pidempääki mun puolest.

eka kerta ku o surettanu ku pitää lähtee koulust. 

eikä sekää haittaa. vaihtelu virkistää.

helvetti ku taas menee näiks yöllisiks sessioiks. vitu vittu.
muistin äsken et modda förhör. mitä jos ei.

koska tää on mailman iidaisin ja maaliskuisin biisi. 

se ku jäät sulaa silt tielt mitä kävelet kouluu 

ja sitä pitkin virtaa pieniä puroja talven hiekotussoran seassa 

ja asfaltti kiiltää auringos ku se o iha märkää. 

le toivo

mul o viimeaikoin ollu hirveit moodswingei.

mä toivoisin et ne loppuis pikkuhiljaa.

ees hetkeks. se o fyysisestiki rasittavaa.

vie kaikki voimat tollane sheis.

ja juttelin tos muute äske mutsin kaa. 

siit ku mite mä olin nii pirtee pienenä ja halusin hirveesti tutustuu ihmisii.

miks mä en esim oo enää nii innoissani asioist. 

kauheetä ku pitää tsemppaa hirveesti et jaksais innostuu asioist.

nojoo. yks asia on kyl hirveen ristiriitane.

le tässä tulee:

kaheksannelle luokalle en palais vaikka maksettais, mut mul on silti ikävä sitä mite luova mä olin sillo.

u kno, mä piirsin ja maalasin ja kirjotin biisejä ja muita kivoja juttuja ne oli oikeesti just hyvii.

enhä mä osanna piirtää enkä vieläkää osaa mut dude ne oli ne värit jotka oli se juttu.

ne liidut ja tussit. mul o se rasia niitä täynnä vieläki. huomattavasti lyhyempiä ovat kyllä.

mua vähä huolettaa et mitä tapahtuu ku en jaksa eikä oo sitä innostusta tai inspistä.

eikä oo ollu niiku oikeesti hyvin pitkää aikaa.

oon yrittäny houkutella sitä ja huudella sitä haloo missä olet tule takaisin.

tuleeks se ikinä takas? tai. meeks mä ikin enää takas normaaliks ?

enemmänki mitä vittua mulle o tapahtunu.

oon ku joku laiskiaine.

en puhu kellekkää enkä tee mitää.

laiskiaiset kyl hymyilee.

tai ainaki ne näyttää silt.

ehk ne on hirveen surullisii.

iz okai <3

ollaa samas venees

muistakaa lapset

olin tänää mimmin kans yhes porukassa siellä jossain lekiksenvene-mestoil hertsikan takametsis

ei se oo enää hertsikkaa joo tiiän mut jossai siel. tietää ketkä tietää. wotever.

siel sen tutulla oli pikku kirppis himassa ja kävästii katsastamassa tilanne ja ostinkin pari neuleen tapasta,

since en sellaisia omista ja niille olisi tarve. joo hyvä ku ostin tällee ku kevät tulee nii hehe turpa kii

ja sitte ku oltii hoidettu bisnekset ni istuttii keittiö pöydäs ja juotii kahvii ja teetä.

se taas oli yks parhaist. miten mä ees selittäisin sen. ne ihmiset oli tullu suoraa ovesta sisää.

ja tunsin niist yhen, mimmin okei. siin vaa istuttii ja juteltii ku oltas tunnettu vähä pitempääki.

jotenki sai hirveen helpottuneen ja rennon stressfree olon aikaa.

kiitos teille. ja tee on ihme juttu.

olisi

aivan, heihei modda

ainaki mä tän blogini kanssa

heippa pojat :3 

kello tulee just sopivast kakstoist.

nu ska alla små svampar sova