käsi keksipurkissa

mä oon ylpee suomalainen.

ylpee helsinkiläinen.

kirjamessuil joku sata vuotta sitte

vuos sitte varmaa ehkä

anyway sillo ku monroen kirja oli julkastu

 se oli puhumas siitä siel

ni mä istuin siel yleisös ja mun silmät kiils onnesta

ja kuuntelin sen juttuja iha sekopäisenä

sit se meni signeeraa niit kirjoja ja se mesta oli iha siin vieres mis mä istuin

meinasin saada jonku halvauksen.

ku en mä uskaltanu tehä mitää

ku halusin tunnustaa mu rakkauden jutella sille

mut siin ramppas porukkaa kokoaja

ja se nimmaroi niitte kirjoi ja jubas niitten kaa

olin iha jossai taikapölys siin

ja sit se lähti, vaihto paikkaa

sit mä vaa crashasin todellisuutee

mä olin vielki pieni minä

eikä mun elämäs ollu tapahtunu mitää ihmeellist.

sit menin kyl stalkkaa sitä sinne toiseenki paikkaa

mikä mua vaivaa.

kelaan et joo okei no en mä tekis nii enää

ku onha siit jo kumminki pyörähtäny se vuos

sit kelaan uudestaan.

ni ei, en mä varmaa tekis mitää eritaval

anteeks :'D

yks mun parhaist keikkamuistoist

oli viimesyksyne dnan ilmais konsertti

se torstai oli ollu ni PERSEEST et mä en käsitä

ja mul oli ollu iha järjettömät kivut

enkä tyylii pystyny liikkuu sohvalt

se oli iha kamalaa

mut sit mä päätin et

ei helvetti

le idole of le tonjen elämä

esiintyy ILMATTEEKS

puolen tunnin päässä

ja mäkö jään sohvalle 

tällasten mitättömien nipistyksien takia

sattu iha perkeleesti ja olin ku haudasta noussu

mut sinne lähin

ja sato nii VITUSTI :D 

ja semmosii isoja pisaroita

ei tarvinnu ku 10sec kävellä kaisaniemes

ni oli jo iha läpimärkä persvakoo myöten

siin espal jengi näytti pienilt muumimammoilt 

ku niil oli semmoset pinkit dna-sadeviitat

oli aika huvittava näky, pakko myöntää

siellä oli hyvin paljon uusia ja vanhoja tovereita 

ja michael avec le perfect bändi.

et le perfect music.

dregen. TAKE ME.

eihän se ollu mitenkää legendaarine keikka

tai musiikillisestikaa pahemmi huomioitava

mut se oli jotenki nii todellist

ja olin nii oman itteni sankari

se kaatosade. kaikki oli rotan näkösii

ja siel oli kylmäki ku sato nii kovasti

mut siel seistii. niinki "pienen" tapahtuman takii

ja sit ku vaa lähin himast ja voitin ne mu kivut

ja siin taas todistin itelleni mite iso asia musiikki mulle on

en mä muuten höpöttäis tällast deeppii

mut se oikeesti sattuu.

nii saatanasti.

muistan ku ekan kerran löysin nää biisit.

se fiilis ku löytää uusii biisei jotka oikeesti o hyvii.

mä oon sit aina kauhuissani et 

mitä jos mä kulutan tän biisin iha loppuu

enkä jaksa sit kuunnella sitä koht enää

*le huoli

hirveitä ongelmia.

mä säästelen sitä jonku aikaa

mut sit ei kestä enää

ja raiskaan sen iha

totaalisesti

just muute äitin kaa ku oltii stockal 

ni tuli joku biisi sielt radiost niiku katost

yeah u kno

ja se oli semmone jota mä en ollu kuullu monii vuosii

ja sit mä menin aaaivan seeeekaisin ku mä kuulin sen

ja niin happy and le pohdinta and nostalgia

teiän suunnattomaks suruks mä en muista mikä se oli :D

miks mä sit ees kerron tällasii asioit

mä en oikeesti tiedä

uskokaa

uskokaa tätäki

kuuntelen musaa spotifyst nytte 

ja artisti vaihtuu kokoaja 

ja niitte mukana personal experiencesit. 

mut näit biiseihi liittyvii tarinoit 

tulis sarjatulituksena peräkkäin hirveesti 

mut ku jään aina johonki kiinni roikkuu ja hilluu ja mietiskelee. 

teit varmasti kiinnostaa taas nii vitusti :D

täl seuraaval jutul ei oo mitää tekemistä mun kans.

tai. äh. päätelkää ite.

joku pari kolmisen vuotta sitte

ku iha regulary istuin mun huonees 

ja kuuntelin mun mp3 sekotuksel

kyllä lapset, siihen aikaan ei ollut ipodeja

oli, mut se rakkine oli mulle hyvin lähellä sydäntä

sielt alko soida rainbown i surrender

ja mä tietenki iha normaalipäiväisesti 

tein siin jotain hyvinki tärkeetä

sit mu ovi avautuu

ja mä ootan jotai basicsei

tonje miks sun kengät on rikki

tonje miks sun huone o täynnä astioita ja tyhjiä pulloja

tonje miks sä et tehny niiku me sovittii

tonje miks sä et oo syöny mitään

mutta

olin sopivasti väärässä

mun äiti tulee semmone le omg yes ilme pääl mu huoneesee

let me describe closer with a picture:

joo ! just tällane. 

se tulee mu huoneesee tää ilme pääl 

ja vetää siin oikee tunteel sitä sen 70-luvun disco-tanssii

i love you mamma

ja kysyy et heeeei mikä tää biisi ooooonnn

mä yllättyneenä vastaan kyseisen biisin nimen ja esittäjän

vähä siinä kummastelen ku ei äiti yleensä nauti tällee

musiikist jota mä huudatan päivät pitkät

mut sit se alkaa kertoo

joo sillo kuule ku mä olin nuori (brus)

joskus, oota.. oiskoha ollu se 1981

mä olin joku vasta 19 vuotta vanha

vai olinkoha mä jo 20

tässä vaiheessa mä olin ihmeissäni

nonii, mut se oli kevättä.. se tais just olla vappu 

joo niin se oli, vappu 81,

tässä vaiheessa mä olin ihmeissäni ja utelias

ja mä olin sillo au pairina lontoossa

me istuttii siellä baarissa kaverin kanssa

tässä vaiheessa mä olin kateellinen ja ihmeissäni ja erittäin utelias

ja tää biisi oli just sillo iha uunituore

ja sitä soitettii radios ihan kokoajan

tässä vaiheessa mä pyörryin ja kuolin

siinä se sitte tuli radiost 

ja meiä vieres istu mies ja nainen

ja se mies näytti iha joltai mikä sen nimi on

se bon jovin laulaja

no se näytti iha nuorelta sellaselt, siis tosi nuorelt

ja se nainen oli niiin kaaunis

ja sitte iha yhtäkkii

se mies alko laulaa tän mukana

(still le same rainnbow song)

ja se laulo hyvin

kovaa ja korkeelta

se laulo sitä sille naiselle ihan kurkku suorana

joo. se oli kiva reissu

en muistanukkaa tätä laulua ees.

le tonje ollut kuollut tosta kertomuksen puolesta välistä asti.

tässä vähän yhteenvetoa le tuntemuksista:

le jeeeehehehhuhuhubhubu:

(les feels)

le omg r u srsly:

le omg yes im so hape fo uu:

le y did u get to go and i want even planned yet

le oh, cool, you've had a life:

le mom im so proud thanks mom u r cool:

all of the above:

siin sen selitysten aikana se oli lopettanu sen joraamisen

ja seiso mietteliäänä ja katto ikkunast ulos

nii se aina tekee ku se kertoo jotai

mut mä olin iha puulla päähä lyöty, taas

mitä? kertooks tää ny varmasti itestää

ja mä siin (kuolleena kateudesta ja ylpeydestä) kelasin.

et mitä kaikkee mun mutsin elämään o mahtunu.

mitä kaikkee seki o nuoruudessaa tehny.

ku se o semmone ihana perus äiti

nii normaali mut ihan seko,

semmone äiti-seko, semmone söpösti nolo

semmone turvalline iskelmä-unelma

jalat maassa ja täydelline esikuva

kelaaks kukaa.

sillee et. sen sylii voi aina juosta.

semmone niiku äidit on.

ja sit joskus, iha randomisti

se kertoo asioit sen nuoruudest

asioit jotka on vähä odottamattomii

ton mun kuvauksen huomioon ottaen.

tyylii mille keikoille se o karannu

kenen kanssa se o tehny ja mitä ja missä

iha hulluja juttuja

niit o nii ihana kuunnella

sit mä aina kelaan et

miks se sit muuttu

äiti miks sä et oo enää tollane

se sanoo et kosk must tuli äiti.

makes perfect sense.

mut et se on uhrannu tollee because of us

*le kiitollinen

mamma olet täydellinen

this is for you

ja laitetaa tääki ny vaa koska AH

le täydelliset pojat

vittu mä rakastan jocke bergin ääntä

nii paljo härigyd

esim tää. iha sick. 

voisin kuunnella tota vaa over and over and over again. 

sil o nii persoonalline ääni ja asenneki sil o iha kohdallaa. 

JOO NIIN ON SLOVARI 

mut sen ääni tulee enemmä esiin tässä 

ku niis rokkaavis biiseis. 

kyl neki o hyvii ihan helvetin jees. 

mut yrittäkää ny ymmärtää. 

me gusta hyvin paljon

eikä se rumakaa oo

sigh

mr. joakim, 

how old do you need me to be ?

and vic. pieni pieni poika :*

mut se on cartzun.

silti, pusuja sinne

martin miksi olet olemassa

vitun basisti

le täydellisyys

onks tääl teiänki mielest kuuma

koko vitu bändi

ADDE omg

haluutsä mut joululahjaks

itkettää

antakaa mulle niitä

le rokkipojat

tää kuva huutaa seksiä

le tonje gets wild

miks mä en saa kaataa bissee jonku toisen naamaa. 

miks se joku toinen ei oo noin onnelline jos mä teen nii.

les problematics

ei se haittaa. kosk hcss

niin niin paljon

hcsst näist biiseist ja jocken äänest 

tulee heti semmone nostalgine fiilis viime kesäst

ku kuutelin tota biisii ni tuli jotenki se 

bissen ja tupakanhajun täyteine päivä mielee 

viimevuoden iha alkukesäst. 

le rockin helsinki

luin siit muute äske artikkelin.

en ees muistanu et se negative hemmo 

tuli spiikkaa guestlistin intron.

mut yes.

le rockin hellsinki.

kolme vitun mahtavaa bändii.

ja ah. se vitun eturivi. se vitun tunne. oi kyllä.

jengi painautuu selkää

korvat menee lukkoo huudost

pyörryttää

laulat mukana niinku su elämä ois siitä kii

jengi riehuu

. ei saa happee

nestehukka lack of food

as if that would matter at any fucking level. 

kitara sooloja. 

lisää huutoa. 

desibeleitä seuraavaks neljäkskymmeneks vuodeks. 

seksikkäitä miehiä. 

seksikkäitä naisia. 

rokkareita joka vitun suuntaan ku kattoo. 

se tunne.

ei siin tajuu mistää mitää

nii vitu priceless. 

ja just siinä,

kaikki on nii saatanan hyvin.

ei sitä voita mikää.

kohta slash.

tajuutteks te nyt ?

niipä.

hihiihihihihii

mul ei oo mitää vitu käsityst mitä mä laitan sinne päälle.

ai ei oo mitää väliä? ootsä vitu hullu

mun pitää olla nii sexy

et se ottaa mut lavalle

ja vie takahuoneesee

joo joo, mä tiedän. 

ei niin tuu tapahtuu

en mä oo idiootti

mut hei pakkoha mun o varautuu

vink vink

mul o iha järkky nälkä ja äiti tulee himaa joskus kahentoist aikaa 

sE jÄTTI MUT YKSIN JA PIMEESEEN ILMAN RUOKAA

ei. mun sisko tulee kotii iha just

tai ainaki mä toivon nii

mis helkkaris se on

tääl  o kaikki valot pääl

ja jääkaapis o salee vaikka mitä

mut tartteeks mu ees selittää

ei

hyvä

te alatte ymmärtää mua

kiitos

hessulivei