yritän nyt vähän tässä kiitos
mulla loppu tänään koulu
ei silleen ihan kokonaan mut virallisesti
nyt enää koeviikko ja ku mulla on vaan kaks kurssia
ja kummatki prep, ni pahemmi kokeita missään oo.
sit joo kirjotukset ja ym penkkarit ja ylppärit. mut silti.
sit joo kirjotukset ja ym penkkarit ja ylppärit. mut silti.
paha yrittää lähtee heittelee jotai kiitospuhetta tähän
näistä kahestatoista vuodesta peruskoulussa & lukiossa
ja toisaalt ei mul ees oo mitää sanottavaa viel kosk en osaa suhtautuu
tää on ihan liian absurdii. nytkö mun elämä vasta ottaa alkaakseen?
mähän voin periaattees tehä vitu ihan mitä vaan mä keksin.
toi on nii kreisii et melkee tulee jännäkakka.
pitää realisoituu ja ymmärtää faktat
noniin, joku kaunis päivä
anyway nyt mul siis alkaa lukuloma.
kirjotan maaliskuus suomen ja ruotsin lisäks ussan ja bilsan.
bilsaa oon lukenu melkeen kaks kirjaa, uskontoo alotin äsken.
helvetin hyvin menee, niinku ehkä osaatte päätellä.
ei mut hei kuulkaas.
oon aika nätisti pysyny sanojeni takana
siinä mun parin kuukauden takaisessa kannanotossa
joka meni suunnilleen näin: ellet tee mitään ni et saa mitään aikaseks.
se et kirjotin sen, ja myös uskalsin julkasta, on tehny vähä voittoa
syystä että: tekopyhyys on yksi kolmesta pahasta (imho)
ja mikäs sen hienompaa ku että itse syyllistyisin siihen.
tää on johtanu siihen että mä oon lukenu ahkerammin ku mitä muuten oisin.
tiiän etten silti oo saanu paljo mitään aikaseks, mut asiat vois olla huonomminkin.
olen siis itsestäni suhteellisen ylpeä. hyvä minä. ja hengissäki oon.
asiat vois olla paljon paljon huonomminkin.
on toinenki asia josta oon ylpee,
ja aion kertoo sen veri short and ytimekäs
koska a) oon huono näis b) nyt jo liian pitkä setti
koulussa oon lately kuvannu leffa/videoo penkkistä varten.
brace yourselves all of you jotka olette tietämättömiä tästä,
joko mun tai teiän elämä koostuu valtaosalta tynnyristä.
tätä puolen tunnin sketsileffaa kuvatessa oon tutustunu ihmisiin
joiden kanssa oisin tuskin muuten ollu missään tekemisissä
tarkotan siis että mun ruosteinen sosiaalisuus on kokenu kovia
mut et se on päättyny ihan hyvin, ja allekirjotan ite omat väitteeni siitä
että erilaisuus on rikkaus ja että sitä pitäis osata käyttää hyväkseen.
asian hienous piilee siinä, että mun käsitys mun koulusta on muuttunu
mun käsitys mun luokkalaisista ja musta itsestäni on muuttunu.
ja ottaen huomioon että se käsitys on päivästä riippuen ollu
joko sarjaa "pieni pala paskaa" tai "aivan järjetön läjä paskaa"
ni veikkaan et arvaatte mihin suuntaan on menny vinkki:parempaan
tottakai ois ollu ihan ookoo jos tää oho tää ei ookkaa nii hirveetä-valaistus
ois tullu vaikka vuoden aikasemmin mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
ainaki mulle jää vähä parempi fiilis kuliksesta tällee loppua kohden.
ei tartte näitäkin vuosia ihan helvettiin asti kirota.
ehkä vaan puoliväliin ja takas.
ookoo tähän loppuun
propsit teille jotka vedätte vikaa vuottanne
voimia teille joilla vielä on niitä vuosia jäljellä
ja te joita asia ei koske millään lailla,
hauskaa viikonloppua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
let the hate rain boys