amen

Hozier - Take Me to Chruch 

tää biisi on piinannu mua julkamisesta lähtien

ihan mieletön korvamato vuorokauden ympäri

eikä yhtään hyvällä tavalla. ja sitäpaitsi:

vaikka ite käyn semi säännöllisesti kirkossa, siis ihan vapaaehtoisesti joo,

ja viihdyn niin et ne joutuu siel jonai iltoina hätistelemää kotiin, mees ny siit

ni silti en hirveesti tykkää tällasist massapop kirkko/uskonto-aiheisista biiseistä

ei sillä että niist on tullu suosittuja, eikä että ne on tiettyihin radioihin päätyny.

oon monesti kelannu, miks koko paketti tuntuu must jotenki vastenmieliseltä

ehkä se, et asia joka mulle on lähellä sydäntä, päätyy kaupallistetuks.

ja et sellane biisi joutuu nettiin youtube-kommentoijien poljettavaks,

harkitsemattoman ja muun älyvapaan toiminnan huomion keskelle. 

kriittinen saa ja pitää olla don't get me wrong

et sellane biisi runkataan jossain auton stereoissa.

samal taval ku mikä tahansa muu kappale.
se välinpitämättömyys. haluun oksentaa.

en itekään ollenkaa tykkää siit fiiliksest, #mikspitääollaniinkukkahattutäti

mut en myöskää voi sille mitään. en kyl oo ikinä yrittänykään tho.

oli miten oli, mun omiin korviin tää siis kuulostaa samanlaiselt keissilt ku se

"et voi kutsuu itteeks faniks ellet tiiä vähintään x-määrän biisejä" -ralli,

jota ajettiin niinä häpeän aikoina joista kukaan ei uskalla ketään muistuttaa.

yritin tossa parhaani mukaan teille ja itelleni kans selvittää,

miks sellaset kappaleet on mulle nii suuri ongelma. korjaan: oli.

joudun viimestään tässä vaiheessa ainakin osittain syömään sanani.

oon nimittäin popittanu kyseistä biisii noin 2 kokonaista päivää.

ni että on ainaki yks pohdittava analysoitava vähemmän. 

eipä tarvii miettii et miks se on ongelma,

ku ei se oo enää sellane.

tänään oon miettiny monta muutaki asiaa

osa niistä on saanu mulle kivan kokosen palan kurkkuun

ja aika tasan on jakautunu et hyvästäkö vai pahasta

täten jaan kanssanne satunnaiset syyt both sides

hyvästä: löysin parhaan kesätyön. en aio kertoo kellekkään mikä se on, 

aion kirjottaa hakemusta kuukauden ja aion saada sen työn ja olla maailman onnellisin tonsta.
ja musiikki on ykkönen aina  aina aina. ja ystävät on kullanarvosia enkä tajuu sitä tarpeeks usein. 

ja oon syöny tänään vaniljajätskiä. ok en melkee itkeny sen takii, mut se teki mut ihan iloseks. 

välil en kestä itteeni omg.

pahasta: luen biologiaa kirjotuksia varten. 

fuck usko, etenkin toivo ja tietenkin rakkaus sitä lukiessa.

ohessa ihan itse koottu tiivistelmä kolmannen kurssin kirjasta: 

myrkkykanistereita itämeren pohjassa, sotajätteitä tyynen valtameren pohjassa, 

ylikansoitus ylittää kantokyvyn, teollisuusmaat käyttää 3/4 luonnonvaroista, 

kemialliset jätteet + öljyvahingot pilaa maaperän & meret, entä sademetsät?

meiltä loppuu happi ku kaadat yhenkää puun lisää saatana

näättekö. ei tästä tuu yhtään vittu mitään.

puhdistus/korjaaminen etc maksaa eikä oo aikaa

maapallo ei kohta oo ku märkä läntti avaruudessa.

joo me tiedetään mut ei pysty, ku se hei maksaa hei, sori.

correct me if i'm wrong, maksat siis omalla/lapsenlastes hengellä 

mielummin ku nyt niil euroilla ja pelastat sen mitä on jäljellä. kö.

take me to church you say?

viimeistään tässä vaiheessa.