tiistai 24. helmikuuta 2015

fin, noggin, dude

hei
oon viel olemassa
tää lukulomailu on niin ihmeellistä
huomaa elosta ihan eri juttuja ku kouluarkena, 
esim et radiokanavat soittaa samoja listoja joka päivä. hehe. noniin.
ja samal oon tajunnu miten paljo oikeesti tykkään uskonnost ja biologiast
oon lukenu niit sillee kaks kirjaa yhtä ainetta ja sit kaks kirjaa seuraavaa
vaikeinta on ollu siirtyy seuraavaan ja päästä alkuun, varsinkin sit ku vaihdan ainetta
ne on nii ääripäät, eka luen ainetta joka jopa kieltää the theory of evolution
sit yhtäkkii pitäis lukee ainetta jossa se evoluutio on koko homman juju
kiinnostuksen kakkakikkare sanovat nyt kaikki kuorossa
kerronpahan vaan kuulumisia
eiks se oo tapana tällasissa

ku mul ei muuta menoo oo ni äiti pakottaa mut iltasin ulos kävelylle
oon tajunnu nyt viime päivien sisään että on se ihan hienoo, on se.
oon nykyään harvinaisuus (?) siinä määrin et urheilen kerran 5ssä vuodessa
mut ei se urheilun takii oo hienoo, vaan enemmänki että muistan taas miltä ulkona näyttää
lelel. emt. ehk on ihan inhimillistä et on kivaa mennä ulos ku on koko päivän sisällä
sitäpaitsi saa eloon vähän rutiinia, ja se on ihan hyvä pohja, kaikkeen.
kun on hyvä pohja, ni kaatuu vähä pehmeemmin
jos snaijaatte (hirvee sana)

äskenki oltiin, ja siel oli ihan ihme hajuja
alan enemmän ja enemmän kuulostaa koiralta kuuluuko nyt huolestua
oon aina haistanu sen ku vuodenaika vaihtuu, se lukee jo tääl jossain salee
ja he-he-he kevät ja koirankakka vitsit on kuultu jo, ja pitäähän ne paikkansa,
ainakin osittain. mut kevään tuoksu on se ku haisee märkä multa.
se on sitä ku ilma on kosteeta ja haisee luonto ja maatuvat jutut.
ja kostee multa haisee sillon kun maa sulaa. eli nyt sulaa. logic.
also tavattiin matkal lidliin joku seittemän koiraa
mainittakoon että etäisyys on n. 100m
mikä tää koira-juttu on

okei pälä pälä tuli aika paljo settii
oikeesti tulin kertoo vaa tän yhen asian
oon ollu koko päivän ihan liian innoissani täst
mut yritän saada sen semi lyhyeks
#watchandlearnbilsakirja

okok u kno ihmises menee verta ok
ja ja sit veri menee aika koval paineel isois verisuonissa
ok ja sit veres menee proteiinei ja muita systeemei (hormoneja, happea..)
ja sit ne systeemit puskee ulos verisuonista ja menee soluihin okei
jep ja sit niit systeemei puskee kans verisuoniin sisälle ja ja
niit proteiinei ja niit tulee ihan kokoajan ja jokapaikasta ok
ok ok dropping the bomb here

tuntu eka vaikeelt
mut sit mä tajusin



systeemit menee verisuoniin sisälle



systeemit menee verisuonista pois


täten disney on tehnyt elosta ehanampaa
ja kilpikonnat mailmasta paremman paikan elää
tää o oikeesti paras juttu mitä oon keksiny tänä vuonna
verenkierto on myönnettäköön ehkä vähä monimutkasempi kokonaisuus
mut eipä ainakaan päntätessä kärsi. on vähän uutta sellanen lol höhö


ja vielä loppuun suotakoon kannustuksen sana.
jos ikinä tuntuu siltä että kukaan ei tykkää susta, niin muista:
jokaisessa on abt 60 000 MILJARDIA solua, kaikki paiskii töitä vrk ympäri
että kaikki toimis ja menis hyvin. ne tekee ihan hitosti duunii et sul ois hyvä olla.




oon ihan sekopää yes i can see that now









tiistai 27. tammikuuta 2015

amen



Hozier - Take Me to Chruch 


tää biisi on piinannu mua julkamisesta lähtien
ihan mieletön korvamato vuorokauden ympäri
eikä yhtään hyvällä tavalla. ja sitäpaitsi:

vaikka ite käyn semi säännöllisesti kirkossa, siis ihan vapaaehtoisesti joo,
ja viihdyn niin et ne joutuu siel jonai iltoina hätistelemää kotiin, mees ny siit
ni silti en hirveesti tykkää tällasist massapop kirkko/uskonto-aiheisista biiseistä
ei sillä että niist on tullu suosittuja, eikä että ne on tiettyihin radioihin päätyny.
oon monesti kelannu, miks koko paketti tuntuu must jotenki vastenmieliseltä

ehkä se, et asia joka mulle on lähellä sydäntä, päätyy kaupallistetuks.
ja et sellane biisi joutuu nettiin youtube-kommentoijien poljettavaks,
harkitsemattoman ja muun älyvapaan toiminnan huomion keskelle. 
kriittinen saa ja pitää olla don't get me wrong
et sellane biisi runkataan jossain auton stereoissa.
samal taval ku mikä tahansa muu kappale.
se välinpitämättömyys. haluun oksentaa.

en itekään ollenkaa tykkää siit fiiliksest, #mikspitääollaniinkukkahattutäti
mut en myöskää voi sille mitään. en kyl oo ikinä yrittänykään tho.
oli miten oli, mun omiin korviin tää siis kuulostaa samanlaiselt keissilt ku se
"et voi kutsuu itteeks faniks ellet tiiä vähintään x-määrän biisejä" -ralli,
jota ajettiin niinä häpeän aikoina joista kukaan ei uskalla ketään muistuttaa.

yritin tossa parhaani mukaan teille ja itelleni kans selvittää,
miks sellaset kappaleet on mulle nii suuri ongelma. korjaan: oli.
joudun viimestään tässä vaiheessa ainakin osittain syömään sanani.
oon nimittäin popittanu kyseistä biisii noin 2 kokonaista päivää.
ni että on ainaki yks pohdittava analysoitava vähemmän. 
eipä tarvii miettii et miks se on ongelma,
ku ei se oo enää sellane.


tänään oon miettiny monta muutaki asiaa
osa niistä on saanu mulle kivan kokosen palan kurkkuun
ja aika tasan on jakautunu et hyvästäkö vai pahasta
täten jaan kanssanne satunnaiset syyt both sides

hyvästä: löysin parhaan kesätyön. en aio kertoo kellekkään mikä se on, 
aion kirjottaa hakemusta kuukauden ja aion saada sen työn ja olla maailman onnellisin tonsta.
ja musiikki on ykkönen aina  aina aina. ja ystävät on kullanarvosia enkä tajuu sitä tarpeeks usein. 
ja oon syöny tänään vaniljajätskiä. ok en melkee itkeny sen takii, mut se teki mut ihan iloseks. 
välil en kestä itteeni omg.

pahasta: luen biologiaa kirjotuksia varten. 
fuck usko, etenkin toivo ja tietenkin rakkaus sitä lukiessa.
ohessa ihan itse koottu tiivistelmä kolmannen kurssin kirjasta: 
myrkkykanistereita itämeren pohjassa, sotajätteitä tyynen valtameren pohjassa, 
ylikansoitus ylittää kantokyvyn, teollisuusmaat käyttää 3/4 luonnonvaroista, 
kemialliset jätteet + öljyvahingot pilaa maaperän & meret, entä sademetsät?
meiltä loppuu happi ku kaadat yhenkää puun lisää saatana


näättekö. ei tästä tuu yhtään vittu mitään.
puhdistus/korjaaminen etc maksaa eikä oo aikaa
maapallo ei kohta oo ku märkä läntti avaruudessa.
joo me tiedetään mut ei pysty, ku se hei maksaa hei, sori.

correct me if i'm wrong, maksat siis omalla/lapsenlastes hengellä 
mielummin ku nyt niil euroilla ja pelastat sen mitä on jäljellä. kö.



take me to church you say?
viimeistään tässä vaiheessa.


perjantai 23. tammikuuta 2015

me ollaan sankareita kaikki


yritän nyt vähän tässä kiitos


mulla loppu tänään koulu
ei silleen ihan kokonaan mut virallisesti
nyt enää koeviikko ja ku mulla on vaan kaks kurssia 
ja kummatki prep, ni pahemmi kokeita missään oo.
sit joo kirjotukset ja ym penkkarit ja ylppärit. mut silti.

paha yrittää lähtee heittelee jotai kiitospuhetta tähän
näistä kahestatoista vuodesta peruskoulussa & lukiossa
ja toisaalt ei mul ees oo mitää sanottavaa viel kosk en osaa suhtautuu
tää on ihan liian absurdii. nytkö mun elämä vasta ottaa alkaakseen?
mähän voin periaattees tehä vitu ihan mitä vaan mä keksin.
toi on nii kreisii et melkee tulee jännäkakka.
pitää realisoituu ja ymmärtää faktat
noniin, joku kaunis päivä


anyway nyt mul siis alkaa lukuloma.
kirjotan maaliskuus suomen ja ruotsin lisäks ussan ja bilsan.
bilsaa oon lukenu melkeen kaks kirjaa, uskontoo alotin äsken.
helvetin hyvin menee, niinku ehkä osaatte päätellä.

ei mut hei kuulkaas.
oon aika nätisti pysyny sanojeni takana 
siinä mun parin kuukauden takaisessa kannanotossa
joka meni suunnilleen näin: ellet tee mitään ni et saa mitään aikaseks.
se et kirjotin sen, ja myös uskalsin julkasta, on tehny vähä voittoa
syystä että: tekopyhyys on yksi kolmesta pahasta (imho)
ja mikäs sen hienompaa ku että itse syyllistyisin siihen.
tää on johtanu siihen että mä oon lukenu ahkerammin ku mitä muuten oisin.
tiiän etten silti oo saanu paljo mitään aikaseks, mut asiat vois olla huonomminkin.
olen siis itsestäni suhteellisen ylpeä. hyvä minä. ja hengissäki oon.
asiat vois olla paljon paljon huonomminkin.

on toinenki asia josta oon ylpee,
ja aion kertoo sen veri short and ytimekäs
koska a) oon huono näis b) nyt jo liian pitkä setti

koulussa oon lately kuvannu leffa/videoo penkkistä varten.
brace yourselves all of you jotka olette tietämättömiä tästä, 
joko mun tai teiän elämä koostuu valtaosalta tynnyristä.
tätä puolen tunnin sketsileffaa kuvatessa oon tutustunu ihmisiin
joiden kanssa oisin tuskin muuten ollu missään tekemisissä
meniks toi nyt oikein

tarkotan siis että mun ruosteinen sosiaalisuus on kokenu kovia
mut et se on päättyny ihan hyvin, ja allekirjotan ite omat väitteeni siitä
että erilaisuus on rikkaus ja että sitä pitäis osata käyttää hyväkseen.

asian hienous piilee siinä, että mun käsitys mun koulusta on muuttunu
mun käsitys mun luokkalaisista ja musta itsestäni on muuttunu.
ja ottaen huomioon että se käsitys on päivästä riippuen ollu
joko sarjaa "pieni pala paskaa" tai "aivan järjetön läjä paskaa"
ni veikkaan et arvaatte mihin suuntaan on menny vinkki:parempaan
tottakai ois ollu ihan ookoo jos tää oho tää ei ookkaa nii hirveetä-valaistus 
ois tullu vaikka vuoden aikasemmin mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
ainaki mulle jää vähä parempi fiilis kuliksesta tällee loppua kohden.

ei tartte näitäkin vuosia ihan helvettiin asti kirota.
ehkä vaan puoliväliin ja takas.



ookoo tähän loppuun
propsit teille jotka vedätte vikaa vuottanne
voimia teille joilla vielä on niitä vuosia jäljellä
nm. jos mä pystyn siihen ni lol u will be fine
ja te joita asia ei koske millään lailla,
hauskaa viikonloppua