rakkaudenosoitus, en gång för alla

kuka enää oikeesti jaksaa? mä jaksoin ehkä viel viime viikolla.
täst asiast ei kuuluis enää tarvita keskustella, tän pitäis olla selvä juttu jo.
kyllä mä ylpeydellä ja kunnialla marssin ja hoilaan ja tanssin ja huutelen
tällasen silkkaa maalaisjärkeä vaativan asian puolesta, tottakai

mut alkaa naurattaa tää touhu.
tällanen hulabaloo tasa-arvoisesta avioliitosta??
ois ehkä ollu ajankohtanen noin 10-15 vuotta sitten
mut nyt, 2014? pistäs vähä lamppua päälle
näin olleen väitteet 1-3
ja live-kommentointi

1. "kansanedustajat edustaa kansaa"
kaiken valtakunnan kulkueita ja kokoontumisia,
mielenosotuksia ja kampanjoita on järjestetty vuosikaudet.
hell, aloite mikä eduskunnassa on atm on KANSALAISALOITE,
mutta silti - eikä tää asia mun kaaliin mahu vaikka mistä survois -
silti, ne kansanedustajat ei taida hoksata
mitä niiden edustama kansa haluaa.
????????????????

2. "suomi on moderni hyvinvointivaltio"
(mä en saata sietää sanaa hyvinvointivaltio.
sen takii kosk se on niin hevonpaskaa ja täyttä totta samaan aikaan
riippuu vaan siitä mistä glory hole:sta sattuu sillä hetkellä kurkistamaan.
sivuutetaan sanavalinnat ja mennään täten suoraan asian ytimeen.)

moderni? niin varmaan joo.
jos tästä maasta moderni halutaan ni vois alottaa sillä et istutaan kaikki
hetkeks miettimään josko tasa-arvoinen ja suvaitsevainen yhteiskunta
ois se juttu, ja jos niiden seikkojen edistäminen
auttais catch up ees muihin pohjoismaihin
mikt kuulostaa


3. "alla är vi lite homo"
kuka lähtee väittää vastaan



tasa-arvosesta avioliitosta äänestetään eduskunnassa tänään klo. 13
kansalaistorilla heiluu siihen asti tuhansia, rakkauden puolesta

kaikille peukut pystyyn

ja come on suomi

saa itse päättää

life's a mean madam

help me escape her

help me get back home

marraskuu on paha. yritän aina syöksyy siihen mahollisimman lujaa

et pääsen sil yhel polkasul nii pitkälle ku voi, ilman aistien aktivomista.

sit loppumatka on semmost kärvistelyä ponnistelua.

en tiiä onks se jotenki aatamin aikaan päätetty juttu

että nää 30 päivää vaa kusee auttamattomasti joka vuosi

vaikka kuinka yrittää juksata fiksata feikata, ei skulaa.

onks tarkotus osata ennakoida rutiinia?

kasa biologian kirjoja saa aikaan huolestuttavan kokosen varjon.
opiskelupaikat tyrkyttää itteään kuin reeperbahn kevätauringossa.

tulevaisuuden suunnitelmia ja joululahjalistaa vaaditaan samaan tahtiin.

oispa neuloilla niissä kuuluisissa heinäsuovissa isot punaset nupit.

saako ite päättää kuinka paljo maailmalta vaatii ?

idän kuninkaan omaa oranssia limusiinia odotellessa

kusen hajulla ja spurguilla koristellulla laiturilla piileskellessä

täältäkö mä löydän itteni aina uudestaan ja uudestaan?

ja taas mä kuulen kun 140 km päässä lounas huutaa mun nimee.

mut en kerkee vastata, lauantait on tankattu uutta vuotta myöten.

en osaa suhtautuu pahemmin siihenkään, joten antaa tulla vaan.

parempi niin, ei tarvii osallistuu. arkena bussissa puuroudu

viikonloppusin millon missäkin luolassa kuuroudu

vai toistepäin?

part synkistely on tältä kertaa loppu finito.

lopuksi jaan kanssanne eilisen valaistukseni:

enää huominen koe plus kirjotukset ja prepit sit mul on lukio ohi.

olette lämpimästi tervetulleita seuraamaan yhden hengen valssiani 

haagasta itään päin huomenna keskiviikkona, klo. 11.30-ish

lol bye

elämänfilosofioiafilosofiaa ym kivenlouhintaa (???)

oon ite huomannu et mul on aina paljon sanottavaa 

ja päätän sanoo ne tänne just sillon ku ois jotain tärkeempääki tekemistä. 

tää päivä ei poikkea tavallisesta. koeviikon ensimmäinen päivä. täällä ollaan.

oon kans huomannu et bloggaajil on hienoi/diippei/asianmukaisia otsikoita. 

päätin valovuosi sitte et yritän saada mun otsikot liittymään mun tekstiin. 

olen epäonnistunut tehtävässäni. eikä tää päivä poikkea tavallisesta.

lisää huomaamista:

blogeissa joita satunnaisesti luen - eikä tarvii ees mikää blogi olla, ihan voi suoraan 

fyysisesti vierestä SUHTEELLISESTI seurata -, on vahvasti muodissa se sellanen

"mä en tee mitään mä en haluu mitään oon vitun erilainen ja niiin peril mun elämästä" -filosofia. 

valtaosa näistä hiippareista on muusikoks ym. taiteilijaks halajavia. just let that sink in.

mä tunnistan sen naiivisuuden, 

muka yhteiskunnan ulkopuolella ja nin helvetin korkeella kaikkien muiden yläpuolella.

mä oon tehny lähes en yhtään mitään paitsi käyny koulussa melkee viiteen vuoteen.

esim just siks ku oon ollu niin kaukana kaikist muista ja laatikon ulkopuolella.

nyt se lähinnä hävettää. lol pissis-kausi nro2

koko tarina kuulostaa tähän mennessä siltä että oltas kaikki samanlaisia

että kukaan meistä ei ois muihin verrattuna ainutlaatuinen ja/tai erikoinen.

se ei todellakaan oo mun sanoma. vaan se, ettei pääse puuta pidemmälle tolla asenteella. 

käyttämällä tässä yhteydessä sanaa asenne, mä kuulostan lähinnä joltain kukkahattutädiltä. 

yritetääs uudestaan. ei pääse puuta pidemmälle tolla tavalla.

mikään sana mitä mä tohon pistän ei kuulosta enää hyvältä.

ihan sama. mä tarkotan vaan sitä et ellet sä mitään tee ni et saa mitään aikaan.

kaiken logiikan ja fysiikan ja painovoiman lakipykälien mukaan tää on selvää kuin vesi.

silti tuntuu välil et se pitäis joillekki ihmisille kiveen hakata, aseena heidän oma päänsä.

säälipisteitä antakoon mun personal experience. # kaikki on skidejä joskus.

sit yks toinen asia, jonka kans vois fiksaa siihe samaan kiveen:

 jotkut asiat toimii paremmin yhdessä, ku sitä on tekemäs enemmä ihmisii.

ei aina tartte olla niin helvetin lonely wolf ja pärjätä yksin, pääsee helpommallaki.

erilaisuus on rikkaus, sitä pitäis osata käyttää hyväkseen.

se pitäis osata kääntää positiiviseks asiaks.

helvetin hankala hallittava.

mut ois kyl jees.

toisaalta, tottahan se on

ettei täs maailmas oo oikeeta tapaa elää.

kaikki selvii omista pullonpohjistaan eri tavalla.

ni eipä mulla pahemmi oo oikeutta huudella.

"elä ja anna toisten elää"

joskus vaan tekis mieli vähä läpsiä

herätkää hei kaverit tähän päivään

lol en osaa ilmasta itteeni poistan tän blogin angst

also meen lukee matikkaa etten ois niin tekopyhä

ei täst tuu taaskaa mitään

antaa jonkun toisen yrittää
tällä kertaa rival sons

kaikki aikanaan, eikö vaan

on taas tää vuotuinen syksyinen tyhjä olo ku toivot että pakastimeen on ilmestyny jäätelöö.

tänään kävi tsägä. unohdin et ostettiin eilen x-määrä jätskii. sitä tyhjiöö nytten täyttäessä

kaikki muut mun rahat menee kahviin. vois niitä varmaan jotenki fiksumminki käyttää.

eipä vaa oo tullu vielä mieleen että miten. kaikki aikanaan, eikö vaan.

miten ihmiset voi tietää mitä ne haluu lähtee opiskelemaan?

se on mulle täys mysteeri. tai ehk enemmänki miks muut tietää ja mä en.

mut selvä on se etten mä jää nuolemaan näppejäni johonki alepan kassalle

jos ja kun saan lukion käytyä. eihän näist kolmest complete horror -vuodest 

oo ollu kellekkään hyötyä ellen mä päästyäni käytä niitä papereita johonki.

muuhun ku kokon sytyttämiseen sitten juhannuksena.

mut hei nyt hei, mitäs mä tässä uhoon.

ois pari esseetä kirjotettavana ja tääl mä hengailen.

huhhuh. kantti vaan kestää ja kestää.

toisaalta, vielä tuohon opiskeluun. mun motivaatio uinuu jo talviunta.

itseasiassa se ei oo tainnu herätä vieläkää viime talven nokosilta.

no, ehkä kohta on se hetki. eikä tässä oo ku 2kk jäljellä

ja kirjotukset mut niitä ei saa vielä mainita, hys lapset

lauantaina glorian partiparti

kera kuopion ret(k)ujengi

ja sunnuntaina vaalipäivä.

seurakuntavaalit.

oon ehdolla.

feel free to wonder why

because fuck you thats why