fuck your vaihdevuodet

ensin toistaseks unknown amount of ilmoitusasia:

1. mun hiukset on vihreet.

just sellaset mitä toivoin, paremmatki.

2. oon rakastunu postitalon k-marketin henkilökuntaan, 

ja tuotevalikoimaan. siellä henkilökunta hymyilee ja tervehtii,

ja välil tuntuu et mehupurkitki moikkailee.noei mut siel on

paljo valinnanvaraa, terveellistäki ja edullista ja erilaista.

ja ruokavinkkejä. ja hienoja selityksiä et mikä tää 

saatananpersvako-hedelmä oikein on hedelmiään

ja minkälaisee hierontaan sitä käytetään.

kyl. mä gustaan. 

3. tykkään täst viileydest,

ku voi käyttää nahkatakkia 

potematta ensimmäisen kahen minuutin jälkeen 

hengenahdistusta ja nestehukkaa huomattavasta hikoilusta johtuen. 

oon siinä samassa huomannu, more or less yllätyksekseni,

että pelkään ukkosta. more or less kuollakseni.

ja sitten. 

what i came to say.

tää on kaikille vanhemmille, 

ja muille itseään meidän, uppiniskaisten uunottajien

oman itsemme ja totuutemme etsijöiden 

mahdollisille varmasti parhaansa yrittäville, 

huoltajiksi kutsuville henkilöille.

kumpaan nyt itsensä laskevatkaan.

ja ellei tätä kukaan näihin kategorioihin itsensä lukeva henkilö lue,
niin olkoon tää sit iso hali kaikille jotka tuntevat lievääkin samaistumista.
tai jonkin sortin sotahuuto. ihan sama mitä vastaan soditaan.
korvasieniä tai kamelifarmeja
the choice is yours

KUN, 

nuoresi on siinä iässä että on vähän hommaa siellä koulun puolella 

ni olis kiva hei jos sais vähän ymmärrystä hei.

mä oon ihan helkkarin huono tässä.

jos vedetään tää vaa iha lonkalta

me tiedetään et meil on kirjotukset

me tiedetään VARSIN HYVIN et meil on niitten lisäks 

ihan normaalii koulua, ihan normaaleja tunteja ja ihan normaali koeviikko. 

me tiedetään et me saatiin edellises kurssis siit aineest femman. 

me tiedetään et siit on puolvuotta ja me tiedetään et pitää lukee siihen 

kosk ei muista enää mitään. ja joo ainiin tarvii lukee niihi kirjotuksiin kans. 

kiitos ku muistutit, mietittiin tässä jo ihan muita asioita.

mitä helvetin helvettiä te luulette et me kelataan?

ja missä vaiheessa on meidän vuoro raivota kirjotuksista 

ja kokeista ja turhasta ja ihmissuhteista ja kivuista 

ja ei yhtään mihinkään pohjautuvasta vitutuksesta? 

vastaus: ei ikinä

take a walk in our shoes baby. 

te sentää jätätte sen duunin sinne työpöydälle. 

kaikist vähiten me tarvitaan jonkun lisää 

joka yrittää kertoo meille mitä meiän pitäs tehä ja minkä kalenterin järjestyksessä. 

sellasia on ihan tarpeeks siellä mistä me se kalenteri saatiin.

huom tässä viittaan ehkä VÄHITEN opettajiin

hv jumalauta

mulla ei luojan kiitos oo masennusta eikä sydänsuruja. ne tästä vielä puuttuiskin.

tällaset postaukset on aina sitä

"kenellä on kamalampi olla"

häpeäpointsit siitä mulle

tää oli myös ERIttäin hienovaraisesti ilmaistu.

syy tuntematon. en tiiä enää syitä mihinkään.

hyvää päivänjatkoa ja koittakaa tulla toimeen.

maanantain tunnistaa blogipostauksesta.

mul on yhdeksän elämää

mä oon tässä nyt kovasti kahden vaiheilla

värjätä vaiko olla värjäämättä. 

periaattees, miks tää ees mietityttää mua?

nii kauan ku hiuksia on, ni väriä päähän.
älkää kuunnelko mua.
kaljuunnutte kaikki.

sitte jos päädyn siihen värjäämiseen,

nii päätöksenteko ei kuulkaas siihen lopu ei.

mul on jossai lokerossa kaapissa äitiltä piilossa

joku star gazer african green joka on ostettu virosta???? 

varmaan lähemmäs 7 vuotta sitten. syy tuntematon.

mut oisko nii fiksuu heittää se päähän? no ei niin.

voldemort yksin tietää mitä sieltä purkista tulee.

mul on kyl sellane tunne et laiskuus tulee voittaa
ja gnostus siit mitä sielt tulee, hävii taivaan tuuliin

mikä siis neuvoksi? stacen cyberist värit sold out.

tai no ei kaikki, mut ne joit jengi käyttää. makes sense.

also ne joihin mä oisin ollu valmis tuhlaamaan. turha pointti.

mut nii, kampin femma kai sitte. ei tässä muu auta.

lähtekää joku mun mukaan. tai tulkaa vastaan. moikkaamaan.

ihan mitä tahansa. en jaksa lähtee sinne yksinäni meikit poskilla

paskasäässä puolryytyneenä ja ilman toimivia kuulokkeita.

arvatkaa mikä noista oli pahin.

jep.

vois salee ostaa sellasetki toimivat samalla.

tulee vähä lisää purpose mun elämään.

tai siis siihen reissuun.

viimestää nyt tää alkaa kuulostaa silt et mul ei oo elämää.

miks ei siis hakis yhtä sellastaki samalla, kun nyt kerranki

ollaan jalkeille ja ovesta ulos päästy (ei vielä) tää vaan paranee

sit pitää kans lukee kirjotuksiin

ja lupasin käydä pizzalla jossain.

sen lupauksen toiset lupaajat ?idk

jäi vielä baariin ku mä lähin himaan.

ni saa nyt nähä mitä siit tulee.

seura kyl kelpais.

voiks joku pliis.

ja jottei täst postauksest tulis liian ankee,

niin kerron yhen salaisuuden.

mä en oo mikään suomiräpin suurin ystävä,

eikä tällä asialla nyt oo yhtään mitään tekemistä

boikotoimisen sarpila kanssa. aion sanoo nätisti.

oishan tuo selvinny ihan kohta teille muutenki. mut jos on 

paskanjauhannan suomenmestari ni u better live up to it. 

takanas on vähintää 30 urpoo jotka yrittää osingoille.

ja päästiin taas aiheesta. 

mun erikoisalaa.

anyway what i was saying,

oli et niit poikkeuksia tietenki aina löytyy.

jotkut vaa klikkaa, niiku tässä tapauksessa tämä:

ei tää lyriikka oo mitään 

"hits me right in the honey nut feelios" -kamaa

mut ehkä se mikä niis kolahtaa on niitte aitous.

ja se että tää biisi saa mut hymyilemää joka kerta.

irvistys, säälittävän ja pelottavan rajamailla.

selkeesti meininkii ei oteta liian vakavasti,

mut just se on mun mielest nii hieno juttu.

musan pitää olla vähän nenällään turvallaan,

jos pinta on silee ni ei jää kiinni mihinkää.

kelaattekste.

tän postauksen oli tarkotus loppuu tohon, 

mut pakko vielä yks biisi joka alko äsken sattumalta soimaan
 jonka takia mä kuolen hitaasti omaan nostalgiaani tähän tuoliin.
ja kaikkiin niihin öihin ja puistoihin ja seikkailuihin ja baareihin
ja rappioon helsingin kesäisessä keskustassa.

hengittäkää

"Maybe tonight I'll call ya, After my blood turns into alcohol"

mun sosiaalinen elämä alkaa jäätyy.

syystä että kirjotukset. tai stuidut

lärkan pls.

oon helvetin kauan yrittäny saada tähän mun kirjottamiseen jotain rutiinia. 

oon yrittäny sitä et on tosi pitkii taukoja ja sit sitä et kirjotan jokapäivä. 

toistaseks ei kumpikaa oo skulannu. ehk ei pitäis kirjottaa ollenkaa. 

HA. as if that would ever happen

sit oon huomannu et tosi monilla on iha hiton fiksuu settii niitte blogeis jne.

oon joskus yrittäny viljellä omaanki blogiin jotai aivo-toimintaa, mut huonolla menestyksellä. 

hallitsen siis vieläkin suomenmestaruutta paskanjauhannassa. 

itkeäkö vai nauraa. sanopa muuta.

tiistaina alko abi-vuosi. eikä aiheesta sitte enempää. 

tai no, ainaki jengi väistää. ja päästiin ala-asteesta. 

kulikses siis oli ala-aste samas rakennukses. tai sillee. 

toisaalta, norsen toi mukanaan ylä-asteen.
ts. back to square 1. tiedä häntä. 

kuuntelin tänään lukiolaisten keskustelua jonkun tytön pohkeitten koosta ja siit 

miten ne sen jalat ei sopinu sen muuhun ruumiinrakenteeseen. päivän kuumin puheenaihe? 

tervetuloa kulikseen, meil on tääl semmone juttu ku brändöanda. nauttikaa toki.

pointtina siis että ei ne ikäluokat niin erilaisia ehkä ookkaan.

saattaa tietenkin olla et mä käsitin jonku sanan väärin.

viimenen lause ainoastaan because formality.

onks kukaa kelannu et ehk omii tunteit ei pitäis vähätellä? miten helvetis ees päädyin aiheeseen. 

first of all väärä sanavalinta tossa mut sanoma yhtä kaikki hyvä. ehk enemmä ettei niit pitäis pelätä? 

ei olla niin välinpitämätön? ei sillee et pitäis odottaa omilta fiiliksilt liikaa mut ehk silti vähä enemmän. 

ehk elämä vois olla mielenkiintosempaa. blogiterapiaa

tälle ei nyt oikee löydy sanoja. 

mä oon ainaki viimevuosina yrittäny tukahduttaa mun tunteita. 

ei mitää romanttista paskaa vaan ihan kaikkia. iloa, pettymyksiä, turhautuneisuutta ja yllätystä. 

miksi? ihan helvetin hyvä kysymys. oon vaa menny enemmän sekasin ja solmuun. 

mut jos asialle alkais tehä jotain? ai nyt vai. päiväthän pimenee. 

mitä mä oikee sekoilen tääl. 

btw aina ku naiset aiheuttaa mulle päänvaivaa ni haluun värjää hiukset. 

onks se sitä et se väri myrkyttää mun aivoja nii paljo et vähenee se haittaaminen 

vai ehkä enemmän logically mun oma symboliikka siihen et yritän alottaa 

jotain uutta vaihetta mun elämässä ihan keskenäni 

ja jättää ne ongelmat siihen hiusväriin.

oon periaattees käyny läpi kaikki värit jo, 

mitäs vittua nyt keksitään.

also sana tunne ei päästä kaikkii tunteita oikeuksiinsa. kelatkaa ny. 

tunne on joko se et sul on tunne et tää ei lopu hyvin, tai tunteit niiku in the heart-kindofaway. 

tällanen ei käy päinsä. isona kirjotan uuden sanakirjan ja perustan vaikka siinä samassa 

oman valtion keskelle senaatintoria ja jolotan siel minkä kerkeen.

toisil vaa on tulevaisuuden suunnitelmat hallussa jo nyt.

tää biisi.

vähä haters gonna hate-viestittelyä, ilmeisesti niille joitten mielestä 

sheeran ei enää "edusta sitä genree" josta sen eka platta suurimmaks osaks koostu.

such groovy. mun mielest jäbän ei tarttis selitellä mitään.

osaa kyl hommansa. ja hyväst tuli vaa parempaa.

mitä tälle postaukselle tapahtu

mot Goliat

on sitte taas toiset kymmenen päivää takana

ehk maailman hämmentävimmät kymmenen päivää.

oon tosi onnellinen et ne on ohi mut viel onnellisempi siit

et ne oli nii hämmentävät.

tähän ei enää sanat riitä

ihan turha mun ois kertoo mitään.

kosk teiän korviin ne ei kuulostais oikee miltään.

ni miks mä tulin tänne ja mitä tulin sanomaan ?

ehkä sen että oon hengissä,

jos joku sattu ihmettelemään missä mä olin näin kauan.

mä oon tosta tosiasiasta ehkä eniten yllättyny.

hattua nostan kaikille jotka palaa reissultaan kotiin ehjänä

ja niille jotka pyörittää tota rumbaa vuoden ympäri.

syyt lienevät sanomattakin selvät

ja jottei paluu arkeen olisi liian raju ja yllättävä,

riehukaamme ympäri pk-seutua kun vielä ehdimme.

mieluiten yöaikaan ja vaihtoehtoisissa porukoissa.

enkä tiiä oliko ensimmäinen lause sarkastinen vai ei.

oli miten oli,

pysytelkää tekin hengissä.

nähdään pian

UVH Lekis Augusti, tack till

främst alla skribor

mina gullehjälpisar

och till det bästa stödet både moraliskt och fysiskt

i varje tillstånd och terräng både natt och dag

inget vinner Matteus