taas nää perjantai illat osaa yllättää omalla tavallaan,
ja eri lailla joka kerta. herraneaika.
luin ton uudestaa ja katoin et olin kirjottanu herneaika
mite nii nukahtamaisillani
keskiviikonaha kirjotin et joo on iha hyvä fiilis ja jeejee
sitten. kuinkas kävi. kävi torstai aamu.
o-ooou
ei oo ikinä ollu noin jyrän alle jäänyt tonje.
ei oo ikin tuntunu noin le kuollut.
oikeesti kelasin et henki lähtee.
tai enemmänki et oli jo yöllä lähteny
ja läpäl lähetää koulukuvauksee ja
viettää hurmaavaa koulupäivää
a la 8.10-15.50
jokapaikkaa särki ja silmät ei pysyny auki
eikä pää pystyssä ja halusin vaa kaatuu
tien vieree nukkumaa jonku pummin vieree.
sattu hengittää ja niellä ja puhua.
kuulostaa monille ehkä perus
arkiaamulta mut uskokaa
oli kovin pipi.
ja jostai syystä oli kusihätä kokoajan.
aloin jo kelaa et meenkö sairaalaan
vai ihan aikaa ja vaivaa säästääkseni
suoraa ruumishuoneelle
no, päätin uskoo huomiseen jonkun toisen voimilla ja lähin kotii enne puolta päivää.
hyvä ku sain kengät jalasta ku pääsin kotona ovesta sisää ja enne ku kaaduin sänkyy.
heräsin puol neljä takki päällä meikit poskella ja lähin tyylii siltä nousemalta stadii, keikalle.
ei olla ikin vedetty noi paskasti
tää o salee iha vitu tylsää luettavaa.
listaan vaa peräkkäin kaikkee mitä oon tehny
tost puuttuu vaa semmoset viivat.
hehe.
ei, vaan sellaset mitä kirjotat ku teet muistiipanoja
vittu te ootte kaikki nistejä
ei, en minä, te.
anygay siel pihlikses näky paljo vanhoja ja uusia tuttuja sekä puoltuttuja
mm. tumppi varonen. ja tytöt. ja eräs herkästi hermoille käyvä akka jonka
tumpin kaa espoossa eräällä Ylen lomasaarella Högkopplanilla joskus ammoisina aikoina.
jossai grillillä yötä myöten ja sil o kuulma ollu siel mukana kitara monta kertaa
ja oon loikkinu laiturilta mereen sen tyttären kaa ja wtf kaikkee
oon siis ollu aika tosi pieni.
sillee idiootti pieni
feel me
no mutta, nepäs luritteli lavalla kaikenlaista
ja teki mun elämästä tahtomattaan vähän parempaa.
mm. katupoikien laulu.
ku se sitte on soinu päässä eilis illasta lähtien
ni lauloin sitä alkua aika kovalla volyymilla
ja todellaki liiotellen, ku pääsin nyt illalla kotii
menin mun huoneesee heitin takin lattialle
ja puhelimen sängylle, ja menin keittiöö,
vielki se biisi päässä.
tuun keittiöö
avaan jääkaapin
äiti tulee sen huoneest
laulaa
..kätköissä sööörkan laaitakatuujeen..
jääkaapin ovi jää auki,
kuten myös mun silmät
ja suu.
taas alko siis äitin kertomukset
joo, tätä on kuule kuunneltu.
kävi ilmi että katri helenan versio oli äitille tuttu
no, hämmennys meni ohi.
ku koneen olin tuonu keittiöö
ja spotify oli siinä päällä ja sekotus päällä.
problems jatko mun perjantai illan viihdyttämistä
lanka palaa.
äiti alko tanssii.
hämmennys tuli takasin.
mun iskelmä-äiti.
mun höpsö mamma.
tanssii
80-luvun
suomalaisen
punkin
tahtiin
aamutakissa
se oli näky, lemme tell ya.
kysyin että äiti onko kaikki hyvin
vastas ilosena et joo !
tää oli siinä musikaalissa
ai että ku en oo kuullu pitkää aikaan.
mä olin aika ihmeissäni et miten sä ny
tällasta
sit spotify taas vaihto.
Sheena is a punk rocker.
taas mamma bailaa.
eeeeikä, tää on nii vanha !
kuuuule ku mä olin joku 14-15v
ni mulla oli siellä heinä-kylässä joku poitsu
ja se soitti bändissä ja ne veivas tätä
ja mä olin lääpälläni.
se muute tuli sitte
vasta sen jälkeen, syksyllä
ku olin ollu kesällä siellä briteissä
le tonje makes expression continue mother, continue
oli ollu Hastingsissä kielikurssilla 15-vuotiaana.
vuonna 77. äiti. okei. niin. jatka.
siellä oltiin sen ellun kanssa ja kuule mä olin pikku punkkari
punaset housut ja hakaneulat korvissa ja ketjut roikku
siellä oli niitä englantilaisia punkkareita joka ilta pilvin pimein
kadut täynnä nuorisoo. sitte mä ja se ellu alettii hillua
yhessä jätkäporukassa ja siinä oli tummaihonen ja me ei
varmaan ikinä oltu nähty semmosta ku suoraan sieltä navetan takaa tultiin.
no, tää ellu oli kunnon sellanen eloveena-tyttö ja sillä
ja tällä tummaihosella sitte alkoki romanssi.
minä kuolasin jotain irokeesiä siellä mutta eipä siitä tullu mitää
oltiinhan me siellä vaan kuukausi.
can NOT
kuolin
äiti.
okei
mi
okei
sitte jossain niitte kielikurssi opettajan luona
ne oli ollu juhannus juhlissa ja löytäny sieltä kylppäristä kiljua
jossai kanisterissa josta tuli letku sitä tavaraa
kaikki ollu 15 vuotiaat ympäripäissään.
le tonje dead kateudesta ja hämmennyksestä ja ylpeydestä ja kateudesta ja kateudesta
kymmenen minuutin päästä,
saatuani silmiä räpyteltyä,
pistettyä suun kiinni ja kerättyä iteeni jonku verran,
sopersin että on oikeesti kiva kuunnella et sullaki
on ollu jotai elämää joskus joka jopa kelpais mulle.
ja et oon kirjottanu aiemminki mun blogiin sun reissuista,
siit ku olit au pairina lontoossa
äiti näytti kysyvältä
se ku olitte siel baarissa
naurahti ja kysy, ai se ku me hajotettii se auto ?
.
,.
eikö ?kiva, mee vaa avaa tv mä tuon jotai syötävää,
vastaa nopeesti ja kääntyy pois leveesti hymyillen.
mamma oot mun sankari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
let the hate rain boys