1kpl rakkaudentunnustus

heippa vaan 

kaikki karvaset ja karvattomat

something tells me

et saan noil tervehdyksil aina puolet porukasta

klikkaamaa tota äksää tuol yläkulmassa

le love le piano in le song

kohta on sen aika

ku mäki saan täyttää 

merkityksettömät 17 vuotta

jee

se tulee salee tuntuu kolmelt vuodelt.

siis olla 17, ku venaa nii paljo seuraavaa synttäripäivää

sitä kun kaikki maailman ovet avautuu, tai ainaki kolme lisää

ja sulle selviää että ei tää ollukkaa nii paska paikka, tai päin vastoin.

se päivä muuten mun tapauksessa taitaa olla maanantai.

loistavaa.

sit ku oon 69 tuun nauraa sille koko vuoden.

jos siis oon hengissä vielä silloin

ellen oo nii naurakaa mun puolesta

ei ikäerot tunnu nii suurilt ku hengaat porukassas

mut sit ku sun läheine frendi onki syntyny sua 6kk aikasemmi
ja sen personal special-day lähenee lähenemistään

ni sit on yhtäkkii iiiiihan väärät murot kulhos

u kno tyyppi jonka kaa oot just kelannu sitä

et sit ku me ollaa 18 ja sit ku me saadaa tehä tota

niiku ootte yhessä ollu siin samassa kurjassa veneessä

ja nuollu surkeina näppejänne ala-ikäsinä

ja riittämättöminä

suuruudenhulluina

kunnianhimoisina

ehkä ylimielisinä

nii, ni sit ku se täyttää sen 18 ja sä jäät yksin siihe kurjaan veneesees 

ja se pääsee elämääjotai unicorn-elämää. sun näkökulmasta ehkä.

SILLOIN

ikäero tuntuu hassun suurelta

ja se on epätodellist

kosk ootte aina ollu

"saman ikäsii"

vittu mitä paskaa

mä itseasiassa näyn tossa

niinku monet muutki tutut naamat

muut tutut naamat näyttää ilosilta

mä oon hysteerinen ja kuoleman partaalla

hyvä, 

on sitte saatu munki näkökulma omaan elämääni

jopa mr. monroen musiikkivideolle. 

no ei.

tiiän et siel oli porukkaa sairaalakunnossa sen keikan jälkeen

mä sentää osasin kävellä omin jaloin autokyydiltä omaan sänkyyn

vaikkakin se tuotti hieman hankaluuksia.

nostan teille ikuisesti hattua omistautuneisuudestanne

olipa muute ihan vitu pitkä sana, piti kirjottaa se tosi hitaasti.

nii, mutta hattua nostan kyllä. hulluja ootte.

mutta full house respect.

mut toi video.

sen biisin official video

mä oon siin

ehk 1 sekunnin ajan

mut mä oon siin

wtf

michael monroe tekee mut iha hulluks

aina. oikeesti. en tajuu mite se o mahollista.

mut mun tarvii vaa ajatella sitä ja alan hymyillä.

ei sillee söpösti puolihymyillä, vaan korvasta korvaan virsnistys.

alan hymyillä ja hihittää ku joku pikkutyttö

ja kävelen sit loppu päivän semmosena hyperaktiivisena ilopillerinä

ja ärsytän toverieni elämää parhaani mukaan, vahingossa. yleensä.

heti kun millään on mitään tekemistä kyseisen herran kanssa,

koko pohjosen pallonpuoliskon perhoset päättää siltä istumalta kaikki 

samaan aikaan muuttaa mun massuun eikä idiootti-hymy lähe mun naamalta 

enkä osaa olla paikallani

tosi levoton

rakastunu

tollee sitä kaiketi yleisimmin kuvaillaan

what it's like to fall in love

siinä tapauksessa oon korviani myöten

uponnu ja vajonnu in love eikä paluuta ole

ihana mies

katoin täs yks päivä youtubest sitä sen ruissin keikkaa

jota mä en nähny ääääääääängstääängstängst

ja jokatoine minuutti en pystyny kattoo ku olin nii ihastuksissani

hautasin naaman tyynyyn ja ulisin ja mölisin ja sit ku uskalsin kattoo

ni sit piti kelata taaksepäin sen minuutin jota en ollu nähny ja

nii

sitä rataa se jatku puol tuntii 

ennenku piti lähtee keikalle

eli eilen

lähen joulukuussa kaapelille tunnustamaan rakkauttani

ja tietty lähtekää ihmeessä mukaan, 

mut tietäkää jäävänne kakkoseks.

no mutta

ostakaa jätkien levy

horns and halos

kuunnelkaa spotifyssa

ihan

vitun

hyvää

settii

okei kuunnelkaa vaa koko discography, turha tässä nyt säästellä

sitte tuutte kyl valitettavasti olee täs samas tilas ku minä, 

mutta! voidaa yhessä mennä tunnustamaan rakkauttamme

aw yis

das da plan

nao i will go outsid and get a lyf

kaks asiaa viel:

tänää oli nasutukset, oli hauskaa

eile oli keikka on the rocksis, oli vitun hauskaa

ja halusin muuttaa sinne bäkkärille asumaan

muistakaa että olette kakkapökäleita !

siteeratakseni levykauppa x:ää

heissulivei

not like you

jotenki oon kerenny vuosien saatossa unohtaa miten hyvii nää on.

sopii jotenki kuunneltavaks stadis. eikä aiheuta liikaa emotions,

koska ei oo nii tuttuja biisejä. mainiota.

eile muute selvisin sinne kirjastoo

mut en menny viikkiin ku jäin iha vuokkii

onneks ei tarttenu mennä sen pitemmälle 

dear lawd

olin iha unohtanu kui paljo rakastin sitä.

sitä täydellistä hiljasuutta. tuhansia kirjoja. tuhansia tarinoita.

joihin voit hyppää mukaa ja ottaa taukoo omaan elämääs

kelaa, alle kymmenen sentin paksusessa paketissa, kansien välissä

on jonkun elämä, sen ilot surut ja huolet,

sen aamupala, sen pelot ja sen työpaikka

sen koti sen sohva ja lemmikit ja päivän tapahtumat

sen sukulaiset ja sen aamukahvit

kaikki tää, tuhansittain kirjastossa

ja kaikki erilaisia

anyone ? no, cool.

kirjat jotenki loputtomasti kiehtoo mua.

ku ne kertoo nii paljon mut ne ei sano mitää u kno. deeppii.

oisin halunnu haukkasta kaikki kirjat mun aivoihin yhellä kertaa.

she read about people she could never be
on adventures she would never have

the amount of imagination in dat building.

kävelin siel hyllyjen välissä vähintää 20min

täydellisessä hiljasuudessa, ihan yksikseni

ja vaa kattelin kansia ja niitte kirjojen nimiä

jotkut oli nii kauniita. vastemielisiä. mielenkiintosia.

sanoilla saa aikaan vaikka mitä

ja se on taito. 

oikee skilli.

kadehdittava.

sitte lähin sieltä himaan, tätä biisii popittaessa,
sen kirjan kaa mitä olin tullu hakee, ja yhen toisen kaa.
oon lukenu sen vähintää kaks kertaa mut aaah

se on nii helvetin hyvä.

ja senki löysin sattumalta.

kesäl 2010 itiksen kirjastost.

poimin sen vaa esiin yhest hyllystä

ja aloin lukemaa. ja siit sit jotenki tuli

meiä koko kaveripiirin yhteine tarina

jota me luettii toisillemme äänee

rastilan rannan laiturilla

ja mä hyppäsin vaatteet päällä mereen hakee muovipussia

en oo iha varma et oliks se sen takii ettei sorsat kuole,

vai sen takii et joku tartti muovipussii. väliäkö tuolla.

se oli sitä hakuna matatan merkityksen kulta-aikaa

oh well


eilen ku tulin kotia päin ni jäin toho 

jonkun puolen kilsan päähän jollekki pihalle 

keinuun istumaa ja lukemaa ilta-aurinkoon. 

istuin siinä nii kauan et tuli kusihätä.

tai siis niin kauan et se kusihätä meni nii pahaks,

et oli pakko lähtee kotiin.

joskus o hyvä olla iha keskenään. 

tollee hyväl taval. 

rauhassa.

en vaa osaa lopettaa tän kuuntelemista

on sil salee tekemist sen kaa että finlandssvensk.

kai mä oon siit jotenki ylpee.

tai siis olen.

korostaa identiteettii.

kesäl mul oli jotai identiteettikriisejä 

ku yhtäkkii lukion ekan vuoden jälkeen ni ku plops 

alko kesäloma ja sain niiiiii paljo aikaa itelleni ja 

suddenly yks kaks kolme mitä vittuas nytte. 

tuntu etten enää tienny kuka oon 

ja mitä mä ajattelen ja mistä mä tykkään, 

musiikista vai hevosista. 

oikeesti, olin iha hukassa. 

olin vaa vihannu tota kouluu nii paljo 

ja keskittyny muihin ihmisiin nii paljo, 

melkeempä tarkotuksella enemmä, 

ni tuntu et olin kadottanu itteni. 

kuulostaa aika drama queen mut tällast se oli.

sit avauduin jeaninalle lekiksen rööki-paikal.

kiitos siitä kovasti, en osannu pukee asioit sanoiks alkuunkaa

enkä oikee itekkää ymmärtäny mitä mä sanoin

tai mitä mä tarkotin sillä mitä mä sanoin

tai mitä mä ees halusin kertoo.

ni kai tää jotenki on ollu avuks. redrama.

ja haloo helsinki kans. todella suureks avuks.

mut siit oon jo höpöttäny tänne nii paljo

tää varmaa enemmä ku mikää muu.

koska ikivanha biisi joka on kulkenu mukana kaikki vuodet

ja mä tiiän sen in & out, ja se mut. joten, jep.

tähän biisiin myös tarrauduin.

sitäpaitsi tän sanoma.

tarviiks mun ees -ei.

kaiken lisäks asiajätkä.

mukiinmenevä,

monella tapaa.

miks kello on jo yheksän

miks mä oon taas koneella

miks mä en oo syöny taaskaa mitää

miks mä aina unohdan sen

mähän rakastan ruokaa

wtf tonje

jääkaappi siis kutsuu
or then it's the wind of change
ei mä en ikinä pääse tästä vitun wind of change jututsta stna

heippa toverit

enää kaks päivää

let me run my fingers though your hair

pitäs käydä hakee viikist yks kirja

vois alkaa soittelee pakko-seuraa jostain

ei sinne jaksa lähtee yksin ku kuulokkeet toimii vaa toispuoleisesti

vapise, oi puhelinluetteloni sisältö.

mama's coming for u

nälkä. massu mölisee.

my tummy's full of looooove

what do you poop, passion ?

paitsi et ei sillee tee mieli syödä

mikää ei maistu millekkää

oon vieläki siis kipeenä

ei periaattees tunnu sellaselt kipeelt

yskin kokoaja ja korvat menee lukkoo

mut ei se kipee-väsy.

iha normi-väsy.

u kno

tänää taas otettii maatikkapaten kaa pienet torkut aamul

meiä psykologian opettaja on lievästi sanottuna hieman tylsä

semmone hiljane. eikä meiän pidä tehä siel tunneil mitää

me vaa istutaa ja kuunnellaa ku se höpöttää

ois ne jutut salee iha hyödyllisii, mut ei se pahemmi innosta

ku oon väkisten noussu taivaallisesta sängystäni

puisen pöydän ja tuolin ääreen, kuuntelee sitä ku joku puhuu.

sillo ei niinku. ei oo välii siit oikee mist puhutaa.

ja ku joku puhuu hiljaa rauhallisella äänellä aamukaheksalta

ni hyvin siihe nukahtaa

tiiän,

ei kukaa pakota mua olee tuolla

we've been through this

ja ekun kaa otin torkut iltapäivällä

se jotenki sai sen paskan-vihreen sohvan

näyttämään mukavalta ja houkuttelevalta.

vaati varmasti keskittymistä,

jätkäl talenttii

nyt vois mennä ottaa päivän kolmannet torkut

ja huolehtia huolehtimisen arvosista asioista myöhemmin

tää alkaa olla liian monen päivän asenne.

vois vähä karsii

vois ottaa itteää niskast kii

vois tehä paljo asioit

vois muuttaa keski-eurooppaan

hampuriin tai prahaan.

vois muuttaa britteihin

vois kuunnella lontoon paikallisradioo

nyt heti

joo nii mä teen

tää toimii aina

come get me

katon just mtvn VMA's ja ihailen justin timberlaken kykyä viihdyttää

vois mennä nukkuukki. tänää oli erilaiset treenit.

mikkiä ei löytyny mistään, mutta eihän se lysti siihen loppunut.

aurinko laski ennenku pääsin kotiin. hassua.

ollaa oltu vast kaks viikkoo koulussa. tuntuu kahelt kuukaudelt.

vaik on 20 astetta ni se ei jotenki lämmitä luissa asti.

lapset on joskus ihania.

käännetään kelloja taaksepäin

eiku ei. oli täydellist just sillee mite se oli.

en ees haluu muuttaa mitää.

jänskättää perjantai.

sillo nasutetaa nii että koko helsinki jyrisee.

mul on jo orjat varattuna. tai siis orja.

muahah.

joo ollaan kiltisti.

mut jollekki on pakko kostaa.

väsyttää.

pitää viel printtaa papereit ja laskee matikkaa.

as if i ever meant to do it anyway

ne paperit pitää kyl printtaa.

macklemore on telkkarissa.

mee pois. et osaa.

on se silti varmaa iha hyväsydämine kaveri

kuuntelen liikaa ruotsinkielist musaa

seura tekee kaltaisekseen

ei sillee et se ois huono asia tällä kertaa

charkkis o iha muksu hemmo

hai

shark

tost tuli mielee

omg

ha

öitä

kalkkuna demokratia

lekisweekendit on parhaita.

ja sitä et voi pukeutuu kokonaan mustaan.

mustat vaatteet on kovin mushi.

ja todellaki wake me up when it's all over.

paitsi että tänään oli ihan hyvä päivä.

let go or be dragged

kiitos axel.

en oo pitkää aikaa nähny noin ymmärtäväistä katsetta.

ei säälivää, vaan ymmärtäväistä.

jotenki itsekunnioitus säily.

limaa kurkussa.

en saa sitä pois.

pitäs lähtee treeneihi.

may i present you, the internet.

la-su yö.

varmaa viimeks saksassa nauroin nii paljo.

ja köyhät ritarit saunan laiturilla.

meri kimals ku miljardei timanttei

faija tankkas

mutsi pelkäsi eväitä

kuulen vieläki sarahin naurun mun päässä

kaikki o jotenki hauskempaa ku makaa selällään

te kaks ootte parasta

on sentää hyvä sää

en taaskaa saanu kunno otetta koulusta

vaikka niin kovasti toivoinki sitä

try harder

- the cute guy i didn't stay talking to in hamburg

näitä pieniä regretsejä

mut sentää pyysin julkisesti anteeks

ainaki melkeen julkisesti

siihe seinälle kirjotin

missäköhän se jätkä on

mitäköhän sille kuuluu

se oli täydelline päivä

lähen tästä lauleskelemaan

en pitäny lupaustani tällasista kuvista

nauttikaa mun petturuudesta

ja mun naamasta

jääkaappi näkyy

there's two types of people in this world

hold my hair

nukuttaa iha hirveesti. 

nukuin viimeyönä viis tuntia.

and i can feel it now

valvottii siihe asti et kello oli 4.20

ehkä tarkotuksella

wind of change.
siinä oli sitä jotain.

sodittiin käpysotaa ja taisteltiin peitoista.

telttailtiin, painittiin ja sytytettiin peittoja palamaan.

ja vähän hiuksiakin. ja havunneulasia.

kerrottiin kummitustarinoita.

niihin liitty supikoirat.

laulettiin myös laatta-lauluja
and i found this one sausage.



it was alive.
i checked.

juoksenneltiin pitkin saarta pimeessä,

kuumotettiin ku toiset vie meiä kangasriekaleet.

kauheeta. meinasin pissaa housuu.

oli nii jännää.

ja voitettii olympialaiset !

koska mulla on salaisia kykyjä.

en mä tiiä niist itekkää mitään.

aina yhtä hämmentävää.

olin iha varma et meiät pestää.

kosk oltii paskoja. oikeesti oltii huonoja.

soudettii toisia 10m jäljessä.

heiteltiin koreja minuutin kauemmi ku muut.

pysyteltiin yhessä narulla 20 sekunttii,

toiset 20sek/tyyppi. what to expect.

mut me voitettiin.

jolloin kysymys herää.

kuinka huonoja kaikki muut sit olikaa.

ehk me saatii joku säälipalkinto.

mut se suklaa oli hyvää.

lauantai-iltana seistii norraksel ja ihailtii sitä panoraama-näkyä

ku vasemmalle laskee aurinko, ja siel näkyy ne värit viel taivaanrannassa

ja aurinkolahen talot ja valot näkyy kirkkaina iha ku ois ulkomailla.

oikeella taivas on tummansininen ja kuu loistaa keltasena ku katulamppu.

siit jäi iha selkee varjo. ja se kuunsilta. ei sitä vaa saa kameralle.

ja siin välissä vaaleensininen-tummansininen liukuvärjätty taivas. 

ja tähtiä. epätodellista.

deepattii taas avaruudest.

avaruuden loputtomuudesta.

elämästä muualla, ja täälläkin,

josta me ei tiedetty. ja miten kauan kestäis,

ennen ku me saatais tietää jos sillä yhellä planeetalla

ois jotain järjellistä elämää taikka teknologiaa.

aika on kans kummalline juttu.

täällä sä vanhenet, siellä et.

kosk valovuodet menee nopeemmi.

mut kaks viikkoo on silti kaks viikkoo.

nii on, mut ero on huomattava.

se o jotenki pelottavaa.

se o siistii ja ihavitucool

mut siin tulee ahdistava olo.

merkityksetön. pieni.

kovin kovin pieni.

pate on nii fiksu. 

sillo illalla, ni jossai ammuttii ilotulituksia.

me mietittiin että oisko kontula asialla.

yritettii hahmottaa helsinkii mereltä käsin.

kyl se saatto olla. let me know.

lekis osaa aina yllättää. monella tavalla.

en silti päässy saunaa. tytöt jäi ilman official löylynheittäjää.

pahoittelen, oi rakkaimpani.

mut me saatiin sittenkin se tehtyä.

operaatio hammas. lähellä kävi,

ettei sittenkään. mutta kyllä.

mä oon tosi ilonen että me saatiin se tehtyä.

perinne jatkuu. 20 metrii sinne tai tänne.

ei sillä paikalla sittenkää nii paljo väliä ole.

yhtä helvetin kaunista se on kaikkialla.

pestiin tahnalla vähintää 10 minuuttii,

vaik mulla ei ees ollu tahnaa. 

tääki o yks mun hidden talentseist

apparently.

tahnalla peseminen ilman tahnaa

ja ne tahnat roikku. 

siinä teille hygieniaa.

naurettiin kaksinkerroin.

moneen otteeseen. 

otettiin taas kuvia.

vähintään sata,

mut sehän oli se pointti.

sylkäsin sydämmen.

otettiin siitäki kuvia.

ja mistä vitusta niitä sorsia aina tuli.

otin niitten kaa kuvia.

vitun artistic.

ei sitte ollu vettä.

millä vitul me huuhdellaa.

no täs on meri...hyi saatana.

hei, mulla on bonaquaa. 

vitun suomenruotsalaiset.

niipä, pappa betalar.

putipuhdasta tuli.

fabulous viikonloppu.

what a pity it ended

jos matikkalaulu ois youtubessa

ni mä laittaisin sen tänne loppuun.

koska pate

oon silti aika ilonen että se ei oo youtubessa

ja laitan siispä tänne eri biisin

koska pate

pattyboy,
as you can see,
olet aikas unique

ja lupaan puhua sulle huomenna

vaikka et päästänykkää irti,

ja meinasin kuolla.

arki koittaa taas

for guys
it's bros over hoes
for girls
it's chicks over dicks
for me
it's whoever the fuck has my back
over them fake ass bitches anyday



be free my niggas

onni on nakkivene

onni on sitä kun saa aamulla autokyydin kouluun.

onni on sitä kun istuu siinä autossa kahestaan siskonsa kanssa.

onni on sitä että aurinko paistaa siniseltä taivaalta

ja sitä että Freddie laulaa kaijuttimet tohjoks

näitä elämän pieniä iloja

mul ei oo ikinä ollu noin tylsää hissan tuntii.

enkä oo ikinä ollu noin aktiivine lukion aikana.

vastasin kahtee kysymykseen.

kello ei vaa menny eteepäin

aloin jo suunnittelee omii hautajaisiani
tulin siihe tulokseen et en haluu sellasii

pakko myöntää et olin aika yllättyny siit et olin elossa,

ku me sit päästii sielt ulos. mikä seki oli vartin etuajassa

yks hauskimmista kotimatkoista

koska koska puhelin puhelin

hieman seductive metro-stripping

ja jonkun verran masennusta

ja sydänkohtauksia, erinäisistä syistä

toho puolee tuntii mahtuu vaikka mitä

join kahvii ruokavälkäl

se aiheutti jonkunsortin hyperaktiivisuuden

kyseinen hyper myös laski kovin yllättäen

sen jälkee ku olin sit vastannu niihi kahtee kysymyksee

joihin sitäpaitsi vastasin oikein, ni kello jotenki pysähty

ja must tuli tyhjä perunasäkki

tai silt se ainaki tuntu

varmaa näytti kans

mut me selvittiin
jeee

nyt istun mun huonees

leikin mun meikeillä

kuuntelen musaa

viihdytän teiän elämää mun elämäl jee

pitäs pakkaa

ja löytää rahaa

ja löytää äiti

ei se kyl oo kadoksissa mut tarttisin sitä nyt

nojuu

viikonloput

niitten merkitys muuttuu iha yks kaks ku koulu alkaa

niist tulee jotai jeesus-päivii. arvostaa niit iha crazee

sitäpaitsi lekis.

olkoot kaikki huolemme täten taakse jääneitä,

merkityksettömiä, arvottomia, turhia ja olemattomia,

taas kahden ja puolen vuorokauden ajaksi.

antaa niitten tippua lekis-veneestä mereen.

antaa niitten lentää merituulen mukana.

kosk ei niit vaa enää oo ku astut siihe laiturille

onni on sitä että astut perjantaina luokasta ulos hengissä

onni on sitä että saat seuraa kotimatkallesi

onni on sitä että nauraa kokonaisen metro-reissun koko sydämestä

onni on sitä että sulla on varaa ärrä-ämmän kiskuri-hintaiseen kahviin

onni on sitä että edessä on viikonloppu,

sitä että aurinko paistaa

ja sitä että lekholmen

ja sit koska

no, arvaatte varmaan

nakkivene

sankareita

ONKOTÄÄLLÄKETÄÄJOKATAHTOODOKAAAAAA

jeeeejeejeeeee

vilma oot mun super-luumu

ihanaa

mut arvatkaa mitä

no, taiteita

epämääräsiä taiteita
hämmentäviä taiteita

mitäs niistä,
sillä

juoksua ja onnellisuutta
nurmikkoo ja hiekkarantaa

paljon musiikkia
vähän ilotulituksia

yks jätkä ja sen kitara
+ 2kpl kärsinyt bajamaja

ihmisiä joita nään päivittäin
ihmisiä joita nään 6kk välein

ja marssilaisia

tykkään loppukesäst
ja helsingist, loppukesäl
ja siit ku keskusta o täynnä
hymyileviä ihmisiä

ja sitäpaitsi,

men sen när ja hitta dej

ja mena nu nä ja titta på dej

ja kan inte slita bort mej

o du kan ju lita på mej

genom gråt o skratt 

vi går genom kallt o varmt

vi går genom hav o land 

o baby vi har varann

fö dom e int som du

huome lekis

kaikki on kyl ihan hyvin

siinä sä seisot

seisoisitpa

vittu

on nii paska olo.

flunssa ryytyny sattuu

alan taas päästä näihi aiheisii miks alotin tän blogin

kosk vituttaa ja pakko vittuilla jollekki jotenki.

teille täällä. tälle. mitä ikinä.

mun hiukset on oranssit.

ja vaikeet. otin taas järkkykuvii tänää.

ihmiset o mukavempii ku mitä oletin.

kai tää o jonkulaine saavutus.

ei päässy helvetti irti ihan samal taval ku viime vuonna.

en tiiä onks sil mitää tekemist mun kanssa.

ehk en haluu tietää.

tänää oli iha lämmin. se oli kivaa.

mut kosk pää feels twice its size

ni eipä sitä aurinkoo pahemmi huomannu

oi rakkaani

oi rakkaat tyttöni

antakaa anteeks et tää kuva on täällä

mutta koska kaikki tyypit tässä kuvassa

ja koska lekiksellä otettu

ja koska hyvä olo

ylihuomenna uudestaa.

yks päivä siin välis.

yks torstai

ja 16 000 matikan tehtävää

jee

avauduin tänää tallinnanaukiolla.

en spurguille sentää, se täst oiski viel puuttunu.

ihan ystäväiselle.

kaikenlaisii paljastuksii.

jossai haloo helsingin biisis 

mainitaa itäkeskus ja tallinnanaukio.

en jaksa ottaa selvää missä.

btw

en osaa päättää et onks se hyvä asia 

et puhuu ulos kaikki paskat.

on se. tai niin ne kaikki sanoo.

mut ku sä purat ne uudellee ja uudellee

ni pääsetsä niist muka ikinä eroon.

jauhat ja jauhat

samaa paskaa

muuttuuks mikää

ehk pitäis puhuu samalle ihmiselle.

ni ei tarttes käydä kaikki juurta jaksaen läpi uudellee ja uudellee.

ja sit se vois pysyy mukan siin sun progressis.

kappas vaan, 

taisin juuri tiivistää henkilökohtasen terapian perus-sisällön.

joku on ajatellut ajatuksesi ennen sinua.

mul o muute eräs modda-kurssi täs jaksos.

mä tykkään olla siellä. aina jokasen tunnin alussa

meiä pitää kirjottaa 15 min kaikki mitä tulee ulos päästä.

ehkä arvaatte ettemmä pysähdy hirveesti miettimää mitä mä kirjottaisin.

no mutta, se käy terapiasta. saan vaa kirjottaa ja kirjottaa ja vittu.

vuodattaa. ei se opettaja ees lue niitä.

voisin olla siellä nytki.

vapaaehtosesti.

niipä.

paine päässä kasvaa.

keikka viel tänää.

sattuu niellä, jee hyvä merkki.

pitäis jäädä kotiin ja tehä eimitään.

a man's gotta do what a man's gotta do.

popsin buranaa.

niska katkee kohta.

tässä on mun pelastuspartio
mun suojelusenkelit

ta da:

koska rakkaus

and also

p-p-pistä sse ..ruoho. piiiloooon.

wh-nothing

yhdessä illassa

kyllä tiedän että se on twilight soundtrack

sen nyt vaa joudutte antaa mulle anteeks

heräsin tosi aikasin tänää

enkä saanu nukuttua enää.

tää biisi on sellane 

jota o mushi kuunnella rauhassa

ei oo kiire minnekkää 

ei tarvii tehä mitää

jengi nukkuu

aamu-tunne

ku ei oo mitää hätää, u kno

ja vaikka oiskin, ni

kestetään yhessä.

tänää lauleskelemaan

hyvässä seurassa

ihania laulajia

ihana yleisö

min Matteus-familj

d ja behöver mest just nu

you are all so perfect

fuck everything else

mother

taas nää perjantai illat osaa yllättää omalla tavallaan, 

ja eri lailla joka kerta. herraneaika.

luin ton uudestaa ja katoin et olin kirjottanu herneaika

mite nii nukahtamaisillani

keskiviikonaha kirjotin et joo on iha hyvä fiilis ja jeejee

sitten. kuinkas kävi. kävi torstai aamu.

o-ooou

ei oo ikinä ollu noin jyrän alle jäänyt tonje.

ei oo ikin tuntunu noin le kuollut.

oikeesti kelasin et henki lähtee.

tai enemmänki et oli jo yöllä lähteny 

ja läpäl lähetää koulukuvauksee ja

viettää hurmaavaa koulupäivää

a la 8.10-15.50 

jokapaikkaa särki ja silmät ei pysyny auki 

eikä pää pystyssä ja halusin vaa kaatuu 

tien vieree nukkumaa jonku pummin vieree. 

sattu hengittää ja niellä ja puhua. 

kuulostaa monille ehkä perus 

arkiaamulta mut uskokaa 

oli kovin pipi.

ja jostai syystä oli kusihätä kokoajan.

aloin jo kelaa et meenkö sairaalaan 

vai ihan aikaa ja vaivaa säästääkseni 

suoraa ruumishuoneelle

no, päätin uskoo huomiseen jonkun toisen voimilla ja lähin kotii enne puolta päivää.

hyvä ku sain kengät jalasta ku pääsin kotona ovesta sisää ja enne ku kaaduin sänkyy.

heräsin puol neljä takki päällä meikit poskella ja lähin tyylii siltä nousemalta stadii, keikalle.

ei olla ikin vedetty noi paskasti

tää o salee iha vitu tylsää luettavaa.

listaan vaa peräkkäin kaikkee mitä oon tehny

tost puuttuu vaa semmoset viivat.

hehe.

ei, vaan sellaset mitä kirjotat ku teet muistiipanoja

vittu te ootte kaikki nistejä

ei, en minä, te.

anygay siel pihlikses näky paljo vanhoja ja uusia tuttuja sekä puoltuttuja

mm. tumppi varonen. ja tytöt. ja eräs herkästi hermoille käyvä akka jonka

virkaa en ilmota saadakseni ite joskus töitä. sain illalla kotona kuulla et oon chillannu 

tumpin kaa espoossa eräällä Ylen lomasaarella Högkopplanilla joskus ammoisina aikoina.

jossai grillillä yötä myöten ja sil o kuulma ollu siel mukana kitara monta kertaa

ja oon loikkinu laiturilta mereen sen tyttären kaa ja wtf kaikkee

oon siis ollu aika tosi pieni.

sillee idiootti pieni

feel me

no mutta, nepäs luritteli lavalla kaikenlaista 

ja teki mun elämästä tahtomattaan vähän parempaa.

mm. katupoikien laulu.

ku se sitte on soinu päässä eilis illasta lähtien 

ni lauloin sitä alkua aika kovalla volyymilla 

ja todellaki liiotellen, ku pääsin nyt illalla kotii

menin mun huoneesee heitin takin lattialle 

ja puhelimen sängylle, ja menin keittiöö, 

vielki se biisi päässä.

tuun keittiöö

avaan jääkaapin

äiti tulee sen huoneest

laulaa

..kätköissä sööörkan laaitakatuujeen..

jääkaapin ovi jää auki,

kuten myös mun silmät

ja suu.

taas alko siis äitin kertomukset

joo, tätä on kuule kuunneltu.

kävi ilmi että katri helenan versio oli äitille tuttu

no, hämmennys meni ohi. 

ku koneen olin tuonu keittiöö

ja spotify oli siinä päällä ja sekotus päällä.

problems jatko mun perjantai illan viihdyttämistä

lanka palaa.

äiti alko tanssii.

hämmennys tuli takasin.

mun iskelmä-äiti.

mun höpsö mamma.

tanssii

80-luvun

suomalaisen

punkin

tahtiin

aamutakissa

se oli näky, lemme tell ya.

kysyin että äiti onko kaikki hyvin

vastas ilosena et joo ! 

tää oli siinä musikaalissa 

ai että ku en oo kuullu pitkää aikaan.

mä olin aika ihmeissäni et miten sä ny

tällasta

sit spotify taas vaihto.

Sheena is a punk rocker.

taas mamma bailaa.

eeeeikä, tää on nii vanha !

kuuuule ku mä olin joku 14-15v

ni mulla oli siellä heinä-kylässä joku poitsu

ja se soitti bändissä ja ne veivas tätä 

ja mä olin lääpälläni.

se muute tuli sitte 

vasta sen jälkeen, syksyllä

ku olin ollu kesällä siellä briteissä

le tonje makes expression continue mother, continue

oli ollu Hastingsissä kielikurssilla 15-vuotiaana.

vuonna 77. äiti. okei. niin. jatka.

siellä oltiin sen ellun kanssa ja kuule mä olin pikku punkkari

punaset housut ja hakaneulat korvissa ja ketjut roikku

siellä oli niitä englantilaisia punkkareita joka ilta pilvin pimein

kadut täynnä nuorisoo. sitte mä ja se ellu alettii hillua

yhessä jätkäporukassa ja siinä oli tummaihonen ja me ei 

varmaan ikinä oltu nähty semmosta ku suoraan sieltä navetan takaa tultiin.

äiti siis kasvanu savossa kiuruvedellä iisalmen lähellä

no, tää ellu oli kunnon sellanen eloveena-tyttö ja sillä

ja tällä tummaihosella sitte alkoki romanssi.

minä kuolasin jotain irokeesiä siellä mutta eipä siitä tullu mitää

oltiinhan me siellä vaan kuukausi.

can NOT

kuolin

äiti.

okei

mi

okei

sitte jossain niitte kielikurssi opettajan luona 

ne oli ollu juhannus juhlissa ja löytäny sieltä kylppäristä kiljua 

jossai kanisterissa josta tuli letku sitä tavaraa

kaikki ollu 15 vuotiaat ympäripäissään.

le tonje dead kateudesta ja hämmennyksestä ja ylpeydestä ja kateudesta ja kateudesta

kymmenen minuutin päästä, 

saatuani silmiä räpyteltyä, 

pistettyä suun kiinni ja kerättyä iteeni jonku verran,

sopersin että on oikeesti kiva kuunnella et sullaki 

on ollu jotai elämää joskus joka jopa kelpais mulle. 

ja et oon kirjottanu aiemminki mun blogiin sun reissuista, 

siit ku olit au pairina lontoossa

äiti näytti kysyvältä

se ku olitte siel baarissa

naurahti ja kysy, ai se ku me hajotettii se auto ?

.

,.

eikö ?kiva, mee vaa avaa tv mä tuon jotai syötävää,

vastaa nopeesti ja kääntyy pois leveesti hymyillen.

mamma oot mun sankari