sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

west coast




heipparallaa toverit

trainin biisit on kovin hassuja. kivoja.
tää esim. ja 50 ways to say goodbye.
näitten lyriikat on jostain täysin eri maailmasta ku mä
se siit tekeeki kivan.

+ le musiikivideo.
le same sex marriage
le propsit

en mä tänääkää oo tehny mitää. 
surru mun menetettyä polvee. 
tai no, ei ehk ihan menetetty.
ei nii lopullisesti

perjantain oltii hietsus minä ella benkku ja vilja, 
ihan ulkopuolella, melkee hävetti ku ei ollu lippuu. 
kerättii pulloja ja mentii sitte myöhemmi 
ostaa perunasalaattii ja sipsejä. 
tää o joku gourmet a la benkku ja ella. 
perunaa ja perunaa. 
ei se nii pahaa ees ollukkaa.
sitte.loppuje lopuks.

tavattii siel porttien ulkopuolella tosi paljo porukkaa
erilaisii ihmisiä eri puolilta suomee, ja ulkomailtaki.
siel oli eräs matias joka näytti olli hermannilta.
se oli eteläpohjanmaalta. sil oli kavereita.
kaverit olivat kännissä.
hauskoja.

matiaksella oli appetite risti tatska
löysin siis uuden parhaan ystäväni.
ihmiset oli mukavia.
taas.

taas sen takia 
että nää kerrat ku viimeaikoina oon ilmottanu 
ihmisten ja asioiden olevan kivoja, ovat olleet aika tiheässä. 
yrittääks tää mailma nyt käännyttää mua uskomaan 
että meillä on täällä vielä toivoa. sopii yrittää. 
tai siis että kovin mielellään voi yrittää. 
tää on iha kivaa tykätä asioista. 

hietsusta lähtiessämme, innostuin skeittaamaa. se epäonnistui. 
niin, yllättyneiden lukumäärä lukijoista prosentteina 0,3

kaaduin. 
tuntu iha hyvält. 
en oo kaatunu pitkii aikoihi. 
polvesta mukavasti ihot rullalle.
siitä valu veri. 

nyt se o kyl iha helvetin kipee.
mutta sellaset kuuluu kesäjalkojen olla,
täynnä mustelmia ja naarmuja
joten haitanneeko tuo.

harmittaa välil etten saa otettuu kuvii hirveesti ite. 
se värittäis kyl mun meininkii paljo enemmä.
mutta, toisaalta, mä en ikinä suunnittele et kirjotan. 
sen pitää tulla luonnostaan, niiku mainitsin eilen. 
joten se varmasti epäonnistuis ennen pitkää. 
kosk se inspis ois ohi siin vaihees ku oisin saanu 
ne kuvat otettua/ladattua koneelle/valittua postaukseen.
pysyn siis varmasti toistaiseksi tällasissa
kovin mustavalkosissa bileissä

onneks elämäänsä ei tartte selitellä kesällä. 
mähän teen sitä täällä joka tapauksessa. 
mut, nii. ymmärrättehän.



ihme tällane maantieteellisesti yksipuolinen postaus. 
ilmoitetaas siitä tuonne ylös. 
noin. 

nää mun otsikot vois oikeesti alkaa olla 
vähä enemmän tekemisissä sen kanssa 
et mitä mä täällä höpötän.

toi biisi on tollane sunnuntai biisi
unelmointi biisi.

unelmoinnista puheenollen


nää biisit saa noi paikat kuulostaa nii ihanilt. 
tunnen sen lämmön ja hyvänolon
täällä asti
sieltä asti
biisien kautta.

silti lontoo.
me muutetaan lontooseen
teen mitä vaan sen eteen
jne


nyt lähen katto lostii

hei

2 kommenttia:

let the hate rain boys