sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

run away with the circus

taas hanko.
ja aurinko.
ihmisiä. ilosia ihmisiä.
vastaantulevia ihmisiä. 
mielenkiintosia, kauniita ihmisiä.
ihmisiä salosta, vantaalta, kirkkonummelta.
ihmisiä hyvinkäältä, nurmijärveltä ja jopa itä-helsingistä.
turisteja, ruskettuneita ihmisiä, humaltuneita ihmisiä.
nauravia ihmisiä, laulavia ihmisiä, tanssivia ihmisiä.
joo, täst mä tykkään.


musiikkia.
pyhiä teppoja. järjettömin määrin.
punkkia. metallia. rokkia. ja sellast massapoppii kans. 
take my clothes off and make love to me up against the dirty wall
erika sai taas näyttää mite homma etenee
onneks maailmas o erilaisii ihmisii.

3.14
palaviaa asioita ja palavia juttuja.
näiden kahden ero on merkitsevä.
toiset meressä, toiset taivaalla.
asioista saa kauniita ku vähäsen yrittää.

on niin helppoo olla onnellinen.

regattaa casinoo karusellisaarta.
rakkauspolkua, ihastuksia ja mokauksia.
samppoja. vai samppeja. pari robaa.
ja paavo pesusieni.

+ yksi kappale raidallisia paitoja.
herranen aika.
mut se on okei.


kadotettuja tölkkejä
kadotettuja ihmisiä.
kadotettuja vaatteita.
kaikki on saatu takaisin.
maksuvälineenä hyvä seura.

kyyneliä. onnenkyyneliä.
kaikki on nii hyvin.
ei mennä pois vielä.
on vielä jätski ostamatta.



täällä kaikki annetaan anteeksi,
täällä kaikki on mahdollista.



kesäyöt on ihmeellisiä. todella ihmeellisiä. 
asioit joita et osannu arvatakkaa tapahtuvan.
mut silti tuntu et tää ois ollu päivänselvä asia jo kauan.
asiota joita odotit kauhulla tapahtuvan.
mutta neki pääs yöksi kotiin, 
luojalle kiitos - jos sellane on.


tää viikonloppu oli ohi liian nopeesti.
anna mä jään viel hetkeks, halaan villavillekullat, puut ja kalliot.
pyörin asfaltilla, rantahiekassa ja mustikkapuskassa.
anna mä hyökkään femin pihalle takaovest.
ja ellan kämpille liian pitkällä varoitusajalla.
anna mä vittuilen ahdasmielisille maailmansokeille,
selkeesti tuhoontuomituille suomenruotsalaisille.
anna mä ärsytän niitä vielä vähän.
ja anna mä ostan sen jätskin.



kiitos teille ihanille jotka juhlitte yöttömiä öitä kanssani.
yks kiitos ei riitä, mut vaik niit ois lisää ni ei riittäis sittenkää.
ei sanota liikaa sanoja


onneks meitä kaikkia sentää oottaa sama juna. 
nukutaan sitten sylikkäin univelat veks.
mut ei vielä.

nautitaan vielä.
itkettää.


joskus ihmiset on hyviä.




tää varmasti jo löytyy täältä jostain.
mutta se kuuluu tähän nyt.

surullista on se että se versio joka on hyvä 
ja joka kyl löytyy youtubest, 
ei suostunu löytyy tän bloggerin kautta.
ni laitoin sen sitte tähä:



mutta negatiiviset yksityiskohdat olkoon täten
 mitättömiä ja arvottomia, 
turhia ja olemattomia.


kosk haluun jäädä tähä fiiliksee.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

let the hate rain boys