sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

selma

tää on selmalle. 
kuten otsikostakin voi selvän ottaa.
tai sitten voi päättää olla ottamatta. 
kaikki tyylillään. 

tosta vikasta sanaparista päästäänkin 
ajankohtaiseen aiheeseen tai tän päivän tapahtumiin. 
mua väsyttää muute nii paljo et kaikki kirjaimet menee päi vittuu 
ni antakaa anteeks koska en oikeesti jaksa korjaa niitä nytte kiitos.

mutta
niin
olimme pridessa.
helsinki pridessa.
helsingin kirjaimellisessa ylpeydessä
koska ylpeyttä riitti.

hihittäviä miehiä
miehiä speedoissa
miehiä nahkasortseissa
miehiä verkkosukkiksissa

sitä vapauden tunnetta

naisia morsiuspuvuissa
naisia kovin vähissä vaatteissa
värikkäitä naisia, monella tapaa
ja leppävirran lesbot

nii, ja kaikkien sukupuolien ja seksuaalisuuksien edustajia
naisen ja miehen välimaastosta ja ulkopuolimaastosta.
or something.

koska i dont care - i love it

ja selma, tietenkin
ja ella, benkku, vilja, melli, miia, catrin, 
catrinin roope tai joku mikä olitkaa oli mukava tutustua.

ihania ihmisiä
on niitä vielä olemassa,
uskokaa pois

vähä orpo olo oli tho
ku ella kumminki lähti kotii nii aikasi 
ja selma oli nii kuoseis ni emmä tiiä
ketä mä muka tunsin sieltä
niipä

mut ei siin mitää
eri naamojen kanssa vaan
tutustumaan ja istuskelemaan
kaikki koulut ja ruokalajikkeet,
kaupungit ja kasaribändit,
kaikki juteltiin läpi
tän kanssa ja ton seurassa
tän maan ja ton taivaan väliltä

eli kyllä.
tän päivän tunnelma oli kaiken kaikkiaan hyvä
se oli tärkeä, ja oikeudenmukainen ja vapaa.

ja sitä värien määrää.
sitä ilmapallojen määrää.
sitä rakkauden määrää.
ei sitä voi olla liikaa.

ja saippuakuplia.

mä toivon että mul ois teille kuvaa siitä 
miten se jengi marssi sitä katuu senaatintorilt stockalle.
lössiä oli nii paljo. 

ilmapalloja kylttejä ja ihmisiä silmänkantamattomiin.
toivon et voisin näil sanoil kertoo sen teiä silmien eteen.


tahdon


näin paljo tuttuja naamoja, 
ja vielä enemmän tuntemattomia naamoja, 
joista jotkin päätyivät tutuiksi illan aikana.

onneks kesä
onneks puistot
onneks joukkoliikenne
onneks sunnuntai huomenna
onneks ystävät

toivottavasti feelaatte mitä mä yritän täs välittää teille.
peuraseni.

menee taas yöllisiks sessioiks.
vois salee bloggaa vähä useemmi.
mut ei saa pakottaa
ei saa feikkaa

sen pitää tulla luonnostaa.



just nii


täl on muute samankaltane vaikutus ku piano manil, 
ellette tiiä mikä vaikutus sillä on, ni selatkaa mun blogii. 
se on siel jossai, en jaksa ettii sitä, sori. 

mutta hyvä fiilis kumminki. 
turvalline ja onnelline fiilis, 
just sillon ku oot heittämäs hyvästit tälle maailmalle. 

tää antaa toivoo


öitä bambit,
toivokaa

2 kommenttia:

  1. ei mulla muuta, ku et rakastan sitä miten kirjotat tätä tai ylipäänsä kaikkia sun postauksia. okay ehkä epämääränen lause en tiedä pää sekoittuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo no, ottakaamme huomioon kellon numeroiden hyvin pieni oleminen. ni että ihan vapaasti ja tervetuloa. okei. kiitos. mukava kuulla. oikeesti on. väsyttää vaa. mutta, kiva ku tykkäät, jaa nyt kutsuu tyyny. öitääämoi

      Poista

let the hate rain boys