kalkkunat maailmankartalle lontoo edition

tervehdys

friends and enemies

lontoo tuli ja meni

stressi on ja pysyy

pitäs alkaa kutsuu sitä jollai toisel nimel

siis stressiä. se sana itsessään on ärsyttävä

ja sitä käytetään iha liikaa. 

merkitys häviää

must tuntuu etten mä puhu nykyään enää 

mistää muusta ku siitä mite paljo tekemist mul on 

ja miten vähän tunteja päivässä on aikaa tehä niit juttuja. 

kouluaki pitäs käydä. 

usein käy sillee et ku oon sellases tilantees et just räjähtää, 

ni pistän sellasen auto-pilot vaihteen päälle ja teen vaa like a robot 

kaikki mitä pitää tehä ja mun sosiaaliset kompetenssit hajoaa käsiin 

kosk en oo capable of pitämään mitää muuta yllä 

ku mun atm "tärkeetä" tehtävää. 

mut en haluis tällä kertaa et se menee siihen. 

alistuu sellasee. hullua

lontoost voisin kertoo kaiken tai olla kertomatta yhtää mitää

ei sil oo mitää välii mitä mä sanon koska kaikki tietää jo

miten ihanaa siellä oli ja miten mukavii ihmiset oli

mut jospa mä kerron jotai muuta. tykkään istuu maassa.

varsinkin jos oon ulkomailla, on pakko päästä kadulle istumaan.

inhottaa vaikuttaa sillee obvious turistilta et oho katopa tätä taloo

haluun päästä sen kaupungin elämään vilinään sykkeeseen mukaa

kävellä samaa tahtii ja mennä julkisilla ja ja. ei olla nii marsilaine.

istuin kadulla ihan på marken oxford streetil,

john lewisin näyteikkunaa vasten toverin kanssa 

ku kolme muuta toveria meni sinne sisälle vessaan. 

niil meni joku 20 min löytää vessa ja päästä sielt kans ulos. 

mut mul ei ollu mikää kiire. 

jalkoja poltti ku aurinko lämmitti mun farkkuja. 

sitä en ollu tuntenu ku viimeks kesäl. ei siis todellakaan ollu kiire. 

kattelin siinä ihmisiä ja observoin kenkiä ja kirjotin siit kaikest biisin.

ois pitäny ylipäätää kirjottaa enemmä sil reissul.

niist teksteist helposti pääsee takas tilanteesee.

camdenis tietenki käytiin, ja baker streetil.

bongattii joki big ben westminster ja lontoon silmä

oxford koluttiin enemmä tai vähemmä alusta loppuun

oli silti kokoajan kova kiire ja porukka halus käydä eri paikois 

ni se aiheutti vähä päänvaivaa. mut kaikki jousti omaa haluu.

ei olla nii marsilaine no mikä tää sit on

tää on nemo. aika hyvä camouflage

täytyy rakastaa primarkia

hauska reissu oli

kävelin itikses keskiviikkona

voitte vaa kuvitella sen tunteen. 

halveksin kaikkee ja kaikkia

ehkä turhaan

camdenis oli muute katusoittajii

meinasin heittää itteni siihe kitarakoteloon

mul ei oo rahaa mut ottakaa mut

miks mä en oo tossa
krediitit sarhalle

ja lopuksi kaksi ilmoitusasiaa:

1. eilen oli pi-day eli myös pissapäivä

sitä juhlittiin asianmukaisin menetelmin

2. eilen korkattii puistokausi

istuin femin ja antonian kaa tähtitorninmäel

en muistanukaa mite mukavaa se on

"pian uudestaan" meinasin sanoo 

mut kattokaa vaik ulos

he vittu hee

tänää onnee lirtsaweli

18 täytetään vain kerran vuodessa

vai mikä se oli