sunnuntai 9. helmikuuta 2014

rare mental stability



aika menee nii saatanan lujaa 
mut silti se vois mun puolesta mennä viel nopeemmi. 
täl hetkel mä itsEASIASSA ihan diggailen mun elämästä


mul on värjätyt hiukset. näytän ihan riikinkukolta.
ja sekös tekee onnelliseks. näit kyl pitää viel hienosäätää.

voiks joku pliis tulla jeesaa mua 
kun on meinaan hieman haastava homma 
ittekseen yhellä peilillä ja puoliks arvatessa 
huonossa valossa säätää kolmella eri sävyllä


i look like a peacock

huono valo. ne on seksikkäämmät ku miltä näyttää
ja kun te nyt siellä ihmettelette että onko tämä mahdollista
on se


also atm, kuuntelen Jean S. live-levyy ja haluun niitte keikalle joraa 
ja syön le maukas vastauunitettuja lihapullia by mamasita
keskivertoo laadukkaampi sunnuntai-ilta kyllä vain.

oon lähettäny ekat työhakemukset tänään
ja mul on semmonen tunne et mä vihdoin teen jotain
tai ainaki että mä teen jotain sen eteen että mä tekisin jotain
oliks monimutkane. no silti

mul o viel pullollinen kokista
ja meen huomenna kymppiin.
ylihuomenna meen kans kymppiin.
täähän on hei yhtä juhlaa.

ootan kans tooodellla innolla penkkareita, le ensi torstai
sisko heittää nakit silmille ja takapuolet olalle nii että sukat menee rullalle
ja meiät muut pahoinpidellään mahollisimman kovilla karkeilla.
sit mennää espalle huutaa norssille mite huonoja ne on

perinteet on ah niin kauniita

tykkään oikeesti penkkareist. kaikki on jotenki nii onnellisii.
ehkä taikajuoman takia, mut salee kans sen takii et päästään taas eroon 
yhest läjäst oppilaita, ja ne toisistaan ja kaikist opettajista 
ja tost jääkauteen jumittuneesta haisevasta koulurakennuksesta.

sitä on nii älyttömän kiva kattoo, 
karkeista aiheutuneista mustelmista huolimatta.



mun ehdoton pakkomielle atm


sen jälkee sitte vanhat. 
kauan kauhun vallassa odotetut vanhat.
oon iha tyytyväine mun panoksee ja asuun.
alust asti olin sitä mieltä et omanlainen tai ei ollenkaan.
ei se mikää erikoine oo, mut ainaki tykkään
ja sehän se tavoite oliki.
varmaa kaikilla.

mikä mun pointti oli täs



sitä seuraa viikon vapaus ja steel pantherin keikka pakkahuoneella.
vapiskaa, tampereen onnettomat ja miksei onnellisetkin asukit. täältä tullaan.
lontoo-reissuunki vaa 27 päivää. jänskä-innostuttaa iha hirveesti
lets mennään jo hei

oli taas tämmöne turha kalenteripäivitys
mut millonkoha viimeks oon ollu koko viikonlopun kotona

kontrasteja


sit näit ikivanhoja 
joista nostalgia ja sulamis-kuolema



apuaaaa

noin.
heippa



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

let the hate rain boys