lauantai
en muista millon oisin viimeks heränny noin levänneenä
ja noin rauhassa, ja ihan omalla luvalla ja kaikenlisäks
suoraan aamupalalle, jota en ollu ite laittanu
kunno luksus,
tulee iha lapsuus mielee
tai niiku se pikkukakkonen-aika
tuntu iha hyvält
ehk kans sen takii ku katoin eile vaa telkkarii äitin kaa
ihan koko illan oltii kahestaa, ku sielt tuli se nenä-ohjelma
oli iha jees, viihteesee oli panostettu huomattavasti enemmän
ja jotenki porukka tuntu paljo luontevammalta
eikä sillee ku yleensä nää
kokosuomenyhteisbileet-ohjelmat
että minä nyt seison tässä kameran edessä
ja vaikutan säädylliseltä
10 points to gryffindor
ei,
oli siellä sitäki
mutta vähemmän ku ennen
mikä oli mukava huomata
koko illan ootin tietenki monroeta
sitte se ilmesty lavalle ja kuolin
ja kaikki eturivin pikkutytöt oli ihmeissään
enkä osannu oikee sanoo, et näyttiks ne silt
koska ne oli ihastuksissaan,
vaiko koska ne oli peloissaan
vittuakos väliä,
kummassakin tapauksessa
ne tulee muistaa sen koko loppuelämänsä.
win-win-situation
tänään sitten.
ois ihan vitusti liikaa tekemistä
toisaalta niinhän sitä aina on,
joten älkäämme siitä huolehtiko
ja lähtekäämme riemuitsemaan
kahden vuorokauden vapauttamme
ylös, ulos, nauttimaan elämästä
nyt on itseasias kaikki iha hyvin
haluun et ilta pimenee
haluun et kellon numerot suurenee
tänään viimesetki enkelit tippuu taivaasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
let the hate rain boys