en ikin pääse täst yli
siirappi nii paksuu et sitä vois leikkaa kirveellä
mut en vaa kyllästy siihe. syy on tuntematon.
tää meininki alkaa jo vähä inhottaa.
viikot kestetää hädin tuskin ja hirveellä tuskalla
ja sitte eletää viikoloput täysillä nii että
sunnuntain ryytymisprosentti
näyttää jo aivan liian huikeita numeroita.
toisaalta yleensä on iha hauskaa.
mut ois mukava tykätä olla olemassa
muutenki ku perjantaina ja lauantaina
klo 19.00-02.00 välisenä aikana.
tähän siis pohdimme ratkaisua.
ens viikolla HD. onneks.
tarviin sitä ihmismäärää
ja sitä fiilistä
tänää taas yllätyin ku ihmisii oikeesti kiinnostaa mun asiat.
istuin toverin kera metriksellä tunnin puhumassa purkamassa
en muista millo viimeks oisin noin vapaasti puhunu asioist.
tai sillee turvallisesti ja varmasti. ukno.
en ajatellu et kiinnostaakohan tota.
mulle tehtiin aika selväks et kyl.
kyl kiinnostaa.
tuntu iha kivalta.
söpsöpsöp
code language
ja snapchat.
nii, latasin snapchatin.
mutta ei. älkää tehkö sitä.
snapchat-ääsreippaan teiät muute
and we dont want that do we
ette haluu mun kohtaloo
take me to rehab
mist me nyt puhutaa
vaikutti koko viikoloppu silt et asiat menee tähän suuntaan
mut tänää, seittemän jälkee illal, kaikki meniki tohon suuntaan
ja hoplaa, ehkä ensviikost tulee ihan okei
kiitos kalkkunoiden
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
let the hate rain boys