sunnuntai 15. syyskuuta 2013

johtolanka


yääääääää
on niin ikävä
the treatment
ketkä muistaa

steel pantherin keikka maaliskuussa 2012
siellä hytistiin. vaihteeks. jonossa. pakkasessa.
ihan vitun hyvissä fiiliksissä

sillo muute tapasin liinaa kunnol ekaa kertaa.
nojoo, mut nii. enpä hirveesti ollu mindannu lämppäreist
ennen tätä keikkaa siis. 

the treatment nousee lavalle ja vetää helvetinmoisen shown
ja kattokaa nyt noita jätkiä.
there goes my pants

olin iha vitullisen ällikällä lyöty.
le tonje aivan mitä vittua okei ei haittaa  no what dont go yet
ja sain paljo haleja keikan jälkee.
siis niitten meininki ja karisma ja energia ja ah.
täysin tuulesta temmattu ja suoraan kylmälle kireelle lavalle
ennakkoluuloisten suomalaisten eteen.
toisaalta rokkikansa osaa aina yllättää.

sitte, eipä niitä löytyny youtubesta.
eikä sen pahemmin tältä puolelta maapalloo
paitsi onhan ne sentää brittejä, 
vois asiat olla huomattavasti pahemminki.
nyt löytyy. me gusta. enkä unohda.
muute le singerboy. eiks oo jähä jocke bergin ja mylesin sekotust.
tai heei onks mun aivoissa vikaa öö ei 






eilen oli iha viidu hauskaa
okei koko tää viikonloppu o ollu mukava

perjantaina sörkkää
elettii katupoikien elämää
tuttuja, tutun tuttuja, puolituttuja
strobovalot nii et meinasin saada epilepsiakohtauksen
no en oikeesti, mut tuntu silt. 

partsi oli nii täynnä et happi meinas loppuu.
porukkaa pitkin käytävii ja rappusii. toiset konttas toiset vaa valu.
en oo iha varma miten mut näyttti silt et se oli kivuliasta.
ja paikkoi niitte käytävie ja rappusten pääs ja ovien takan 
like wtf mite jengi oli löytäny sinne
oko kysymys herää miten mä löysin ne
that's another story

ja selvisin jopa kotiin.
kiitos ystävän.


oli taas elämisen arvonen ilta
sellane mikä muistetaan
ja oli sellane leuto sää
ja stadin valot




eile sitte
ruohiksessa

viimesen vuorokauden aikana 
sattuneiden tapahtumien ansiosta,
oli vähän heikompi olla,
mut hei, uutee nousuu

ja nauroin nii että sattu.
koska johtolangat pitkin sohvaa ja kattoo ja lavaa
ei siin oikeestaa ollu mitää pointttii
selma ny on vaa hauska
mitäkuuluukukkuluuruu

siel on aina hyvä fiilis
ei siitä oikee pääse mihinkää
soundit on mitä on ja take it or leave it
mut en oo kertaakaa ollu ruohiksen laval et ois ollu tylsää
tai niiku tuntunu sillee laimeelt

okei oon ollu siel
paljo ? kaks kolme kertaa
no mut silti

unohdin sanoja
oli iha helvetin kuuma
ja kaikelisäks enne sitä keikkaa 
iha hirveetä säätämistä.
niiku sekä 2h ennen
ja 2min ennen.

mut oli iha saatanan hauskaa

ja kiitos yleisölle ! 
vaikka lähitteki messii vasta siinä 
viimesen kahen biisin aikana
perus ruohis






ja perus ruttis
olemme ulkoilmaihmisiä
me kävellään ruttiksee ruohiksest

tää viikoloppu oli viel sitä kesää
u kno sitä perus spurgu elämää

ku dokattii, juhlittii ja puistoiltii,
mä pääsin jopa lavalle hillumaan.
ja oli iha kiva sää, ja hyvä fiilis.
ja selvittii kaikki hengissä

kyllä,
se on ilmoitusasia


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

let the hate rain boys