usko musiikkiin

nyt

ois pikkuhiljaa lekiksen aika

saan koht hermoraunioräjähdysromahduksen 

ja kuolen siihe ja tapan samal kaikki ympäriltäni

vahingossa, tietenki. 

taas o liikaa ajatuksii.

mut mä en jaksa ajatella niitä.

olis liikaa kyyneleitä ja liikaa overthinking.

ehk salee siit overthinking tulis vitu rankkaa 

settii tänne mut mitäs mä siitä hyödyn. 

en niin. en ollenkaa.

sit ku en jaksa ajatella ajatuksii ni kuuntelen musiikkia 24/7

ihan mitä vaa. ääniä. jotain. kosk se työntää kaiken sen pois. 

literally. keskittyy vaa siihe musiikkii.

rummut. kitara. 

bASS. ha.

jep.

mä tiiän. 

et sä tiiät.

tasan tarkkaan.

mitä mä tarkotan.

huokaan täs välil helpotuksesta.

helpotuksesta ja onnesta.

koska ja siitä että on spotify.

ja vitun sarjatulitus kaikkee.

aina ku tulee mainoksii ni ne 

ajatukset yrittää tunkee mun päähä.

nyt ei oo tullu vähää aikaa.

ah.

musiikki.

oi onnea.

harjasin muute mu hiukset.

kyllä, tämä on ilmoitusasia.

sitä ei ookkaa tapahtunu parii kuukautee.

viimeks hangos kesäkuun ekal viikol.

kyllä, mä muistan sen.

sillo coco oli tehny mulle rastoja.

ruttikses. sit hangos olin iha hädäs

et apua en saa näit ikinä veke.

kyl sain. oli vähä hankaluuksii.

mut sain ne veke.

sit innostuin et heeeei coco tee lisää.

en oo jaksanu harjaa niit pois.

tänää meni hermot. 

revin ellan killeri-harjalla.

tuntu et olin puolet kaljumpi.

hah.

saan jotain hius-vierotusoireita kans.

haluun tEHÄ NÄILLE JOTAIN SAATANA

nyt puhun jotai tällast settii ensi kaks kuukautta ja

sit sanyt tuli spotify mainoslee vast joskus kouluaikoin

oikeesti teen jotai. ei. 

haluun blondit. vittu.

vittu.

ulkona paistaa aurinko ja kello o yheksä 

ja mä istun sisällä verhot ikkunassa koneella.

tällane tää mun kesä. hah.

oisin mä salee ulos jäänyki 

mut alko olee vähä vamma-olo.

niiku et jos oisin lähteny myöhemmi 

ni en ois jaksanu kotii asti.

vähä höpö olo.

ellan sanoin.

mut joo.

lekiksen aika ois nyt. vittu.

joudun hankoo neljäks päiväks enne sitä.

vitttuuuuuuuuu

siellä sitte.

koitan kestää porukoitani,

se ny ei tunnu missää,

mutta. kestämpä itteäni.

ehanaa. tuun hulluks. mahtavaa.

enkä mä ny jokapäivä jaksa koneella roikkuu.

mut siihe se varmaa menee.

ja kirjotan tän teille täytee paskaa.

kaikesta.

mitä täl viikol o tapahtunu

ja mitä tulee tapahtuu.

se on kyl vitu tylsää luettavaa.
et mitä ihmiset on tehny
ja ketä ne o nähny
ja mitä ne on syöny
ja mitä ne aikoo tehä
ja mennä vittu mummon kanssa
leffaan ja poimimaa marjoja
ja blaablaablaa.

herrajumala.
ajatuksia.
sun ajatuksia.
mitä sun päässä on.
se kiinnostaa.
ei se miltä sun lounas näytti.

sori kaikki jotka nyt loukkaannutte 

tästä mun henkilökohtasesta mielipiteestä 

joka ei oo mitenkää henkilökohtane 

ketää kohtaan vastaan.

koska tää ei oo loukkaus tää on mielipide.

miks se ei mee ihmisten aivoihin.

ehk se menee teiä aivoihin.

hyvä niin.

tuntekaa itsenne voittajiksi.

tai sit voisin kirjottaa niit ajatuksii.

eiku ainii. ei niit voi kirjottaa tänne.

höm.

oKEI lekis tai lontoo.

lontoos tho joutusin salee miettii kumminki kaiken.

ellei sielt. ei. ei. otetaa se lekis nyt ensin.

sit voin harkita sitä et 

"lähetää suoraa vuokin satamaa 

ja piiloudutaa vaa johonki rahtilaivaa. 

joo, katotaa sit mihi päädytää 

ja jatketaa siit vaa vasemmalle. 

okei? 
kyl salee. 
joku päivä me tehään tää viel, 
sano mun sanoneen. 

joku päivä me karataa. 

kahestaa? 

jep.

käy."

oh how we were young and silly

mä rakastan sua viel

siis sitä et vois taas käydä siellä luvatussa maassa.

camden. en haluu ajatella sitäkää.

vittu.

musiikkii kovemmalle

ei ajatuksii nytte

lisa,

vilma,

sarah,

pyydän etukäteen anteeksi.

aivonne tulevat olemaan 

100% mössö sen leirin jälkeen.

matka on pitkä ja kivinen mutta älä pelkää

mä otan sut vaikka reppuselkää

hermoräjähdys on lähellä.

ei sais kuunnella liian lyriikkapainotteista musiikkii.

tässä teille vähä neuvoa kaikki

te jotka olette lukeneet tänne asti

ensin,

moi

sitten, 

neuvo:

JOS
ON
AIVOROMAHDUSOKSENNUSHERMOVAURIORÄJÄHDYSPASKA
LÄHELLÄ,

ÄLÄ

MISSÄÄN 
TAPAUKSESSA

KUUNTELE LYRIIKKAPAINOTTEISTA MUSIIKKIA.

KOSKA SITTEN, SE EI OLE ENÄÄ LÄHELLÄ.

SITTEN SE ON.

näin.

tonje on puhunut.
oon vitu hyväsydämine.
autan teitä vaikkette ees tarvii apuu.

ehk tarviitte.
jos olet avun tarpeessa,
minkälaisen tahansa
soita numeroon
fuckyeahspotify

vielä tulee muutokset murheisiin

okei?

okei.

usko musiikkiin.

toi voi olla kehotus
tai vaa semmone

emmä tiiä :D

mikä se on.

substantiivi.

ei.

no, semmone.

tajutkaa omillanne.

mun selitykset päättyy tähä.

teille ois kiva puhuu lisää 

mut ei mul oo mitää sanottavaa.

muute se edelline postaus oli vitu inhottava.

varmaa hämärin postaus mun blogin lyhyessä historiassa.

kirjotin sen nii kiireessä etten itekkää oikee saanu selvää

et mitä mä tarkotin niil jutuil.

njoo.

nyt jatkan itekseni

mun datausta.

vitun high-class

mut pistetää näitä ny
tänne sitte viel lopuks

sekä mulle että teille.

että se aurinko paistais
muuallaki ku taivaalla

u know

perkele

tää koska kuuntelin tätä ja sillee.

on soinu päässä lauantaist lähtien

koska alppipuisto.

tää koska.

nii. miks.

cami, kerro sä.

tää koska lekis ja aivojen 

puuroutus ja puuduttaminen

ai et osaa ruotsii?

k

tää koska tää on yks niist artisteist 

joita on mukava sekä kuunnella että katsella 

ja kosketella, vaikka tän biisin soidessa

tää koska hanko.

ja koska jesse.

kyllä.

luit oikein.

tää koska mä rakastan näitä ihan liikaa

näitä hassuja jätkiä

ja tätä albumii. 

ja tän sanoja.

ja. kaikkee

näissä.

vittu.

siis, eiks tee vaa mieli alkaa strippaa?

eikö? okei.

joo. 

tähän saa jäädä.

missäköhän toi albumi on.

pitääpä ettii se. 

on ikävä noit biisei.

daven ääntä.

taylorin hymyy.

se ny ei näy siin musiikis.

ehk se kuuluu.

joo,

ehk se kuuluu.

vittu

heipparallaa

ei

tää viel.

kosk ei oo mitään.

mihin tää ei pure.

guns n' roses

henkeen ja vereen

ei siitä mihinkään pääse