sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

tougher than the rest


rakastan tätä ekaa säkeistöö
kiero. kaunis. makes no sense.
and perfect sense

luin äsken yhtä blogia. 
siin oli nii kauniita asioita kirjotettu nii kauniilla tavalla. 
enkä tiiä oonko ikinä lukenu mitään mihin voisin relate niin hyvin 
ja joka in such accuracy kuvailis perfectly mun ajatuksenkulkua. 
ihan pienii mainintoja vaa siitä mikä jää päiväst mieleen. 
ja vaik sil ei eees ois mitää tekemistä et mitä päivän aikana o tapahtunu. 
vaa semmost sekavaa mössöä.



silloin ennen ku kirjotin viel päiväkirjaa aktiivisesti 
huom tää on nykyää mun päiväkirja, ni tein tota samaa. 
kosk ei pystyny analysoida, ei ollu aikaa. 
piti saada ne ajatukset paperille äkkiä ennen ku ne häviää. 
se o iha hirveetä jos sul o joku hyvä juttu mieles ja sit se hävii 
kosk olit too busy kumittamassa jotai paskaks mennyttä kirjainsarjaa. 
tekstii jos o vaa niit pienii hipasuja asioihin jotka jää päähän viikkokausiks. 
maininnat vaa niistä. hirveesti pilkkuja. kolmen sanan lauseita. le tähän tapaan. 
niit ihan pienii juttuja. mut sä tiiät et tämän mä tuun muistaa viel sitte 
ku oon viiskyt ja istun keinutuolis. 


näinkö ? meeh


thats more like it

tarkoitan siis että niitä asioita joita haikeudella muistellaan 
sitten kun ollaan taivaassa. missä taivaassa. sitähän vois kysyä. 
olin muute kirkossa perjantaina. aluks olin innoissani ja sit olin pettyny 
ja sit olin taas innoissani ja lopuks tosi rauhalline ja tyytyväinen. 
se menee hyvin usein tollee. et vaihtelee hirveesti moodit. 
istun siel ja mietin et bullshit ja sitte et oispa tää näin 
ja sitte et kyllä let this be true ja sit et mitä vittua sä selität 
täähä on ku jostai disney tarinasta happy ending vaa puuttuu 
sitte oon kiitolline kaikist niist ihmisist ja sit siit rakennuksest 
ja sit taas kelaan et miks mä oon täällä tää o täyttä paskaa 
enhämmä ees usko mihinkään vai uskonko ja tohon keskusteluun 
en ees haluu lähtee itteni ja vielä vähemmän kenenkää muun kanssa 
kosk vastausta ei vittu ole eikä sitä tule mutta mitä mieltä sä oot 
ja mennäänkö yhdessä. 

peurat atm

tollasta mun päässä liikkuu siellä yleensä. 
mä vaan tykkään to be a part of it. 
ja tottakai siin tulee turvalline olo 
ku joku sanoo että kyllä sun perään katotaan 
ja sun askeleet suojataan.
oli toi sitte totta tai ei. 
välil mä toivon et se on välil en. 
mut parempi ois tietty jos ois. 
tiiän ettei tää oo mikää leikki 
ja et ei pitäs tietosesti vaihdella mielipidettä. 
vittu mitennii ei pitäis kuka mulle sanoo minkälaine jumala mul on. 
ja ketä vittua ees kiinnostaa, ja mitä väliä sillä on, 
eihä me kumminkaa nähä niitä kosk ne on siel kuolleitten puolella. 
mut one thing is for sure. i believe in a higher power. 
olkoot sitte vaikka jim morrison. 
ja the rev on mun suojelusenkeli. 
mitä vitun väliä, niist mä ainaki tykkään. 
on sitte kuolleena vähä helpompi lähestyy. 
jos mä sieltä maan alta minnekkää pääsen. 

ja sit tuun haunttaa teit kaikkia
varsinki niitä jotka on mun lukijoita
hihihi

and i will rule you motherfuckers



juttelin siellä edessä sillon prediikkasin danielin kanssa 
siitä että onko enkeleitä ja demoneita olemassa jne, 
voiks ne vaikuttaa meihin. mulle se o iha päivänselvää 
et on olemassa. tottakai on olemassa. 
mun mielst vast oiski fucked up world 
jos me muka oltais tääl ihan keskenämme. 

kyllä. 
on käyny mielessä että ehk just sen takii on nii fucked up world, 
et ehk kaikki ne jotka oikeesti tietää ja voi vaikuttaa, 
anto periks jo joku aika sitte. mut en mä vaa osaa ajatella niin. 
en voi pistää sitä mikskää standard-opinion. se vaa on nii. 
cherie currie on muute ihan hiton kaunis ku se hymyilee 
eikä yritä näyttää miltää tuimalt bitchilt. 


nii, mut se vaa jotenki on semmosena "tietona" jossain, 
eikä tietoja voi vaihtaa kosk ne on faktoja itelle u kno. 
en väitä et mun näkemys asiaan ois se oikee, 
mut niin varmasti kaikki vähemmän vihamieliset hiipparit sen ymmärskin. 
sanon tämän välttyäkseni väärinkäsityksiltä. 
miltä väärinkäsityksiltä. 
mihin jäi se mä sanon mitä haluun 
teen mitä haluun ja oon sitä mieltä ku huvittaa -asenne.

oisinko nyt vähän vähemmän kusipää

mut eiks oo ihanaa ku on joku jolle ei tartte selitellä mitään. 
joku jolle sun ei tartte selittää mitä sä sanoit ja minkä takia 
ja mitä sä sillä tarkotit ja mitä sä sillä oikeesti tarkotit. 
mut most of all sellane joka ei kysele et miks. ei tuomitse. 
joku joka ei kato sua vinosti tai nenän vartta pitkin. 
koska all you need is someone who accepts you and respects you for who you are love. 
oon hirveen kiitollinen että mulla on sellanen henkilö 
kosk lukio ois saanu mut hengiltä jo pariin kertaan 
ellei meiän merkitseviä katseita ois olemassa. 
tää likka vastaa mulle ennen ku kerkeen kysyy.



niin. miksi kirjoitan tällasii aivo-oksennuksii 
kymmenen minuuttii sen jälkeen ku oon saanu ekan postattua. 
sen takia että jotkut ihmiset voi neljällä rivillä sanoja olla niin 
saatanan inspiroivia et juttuu lähtee ei vittu yhtään mistään, 
niiku esim tän postauksen asioista. 
ehkä niitä ajatuksia ja mielipiteitä sittenki on. 
olin vähä huolissani ettei niit oikee enää oo, 
tai et en oo mitää mieltä mun mielipiteist,
jos joku ymmärtää. 

yes

esim perjantaina oltii perheen ja kaverin perheen kanssa 
kattomassa standup-komiikkaa ja sit suuri osa niist oli hauskoja 
mut sit oli se yks joka ei niiku ollu enää mitää mieltä mistää, 
sil ei ollu mielipiteit, tai niin se sano. ja se oli tylsää katottavaa, 
tsiigasin kelloo joku kolme kertaa sinä aikana ku se oli lavalla. 
tuli vaa mielee et miten sä teet tätä työtä, miten sä saat rahaa 
tästä työstä ellei sul oo mielipiteit, sit se vaa välil hillu siin laval 
in awkward silence. mut oikeesti jäi mielee et jätkäparka 
vähä ajautunu väärälle alalle AI VÄHÄN. 



mutta kiitos sinä blogin kirjoittaja 
joka sai tämän postauksen aikaan, 
ole kanssani ylpeä meistä. ja voimia, 
vaikutti siltä että sun elämä kaipais kohennusta. 
toivottavasti kaikki vielä kääntyy parhain päin. 
toivottavasti musiikki saa sut paremmalle tuulelle. 
aurinko saa mut paremmalle tuulelle. 

this is u & me

and i will stalk you til the end of time

oon ollu niin sanoinkuvaamattoman ilonen viimeset kaks viikkoo. 
oon varmaa kävelly semmone idioottihymy pääl. ku näitten 
ekojen aurinkosten viikkojen mukana tulee se energiapurkaus. 
kevättä rinnassako. niin kai. se ku yhtäkkii jaksat tehä kaiken 
ja vähä lisää ja tuntuu et vihdoinki o tarpeeks tunteja päivässä. 
oon käyny kirjastossa ja varannu sen kirjan 
ja lukenu sitä toista kirjaa ja siivonnu mun huonetta 
ja laittanu pyykkejä ja kävelly paikkoihin bussin sijasta. 
aika vihdoinki riittää. miten voi luonto vaikuttaa tällee elämään. 

tää on puolivittuilua  kaikille teille
jotka ei pysty relate tähän biisiin.

tiesittenks te muute et me mennää avaruudes noin 100 000 km:n tuntivauhtii. 
tai sit se oli 10 000. en jaksa googlaa sitä nytte. mut kumminki. iha helvetin kovaa. 
mut miten ton voi kelaa. onks ideoit ? ei sitä voi. mihin sitä voi verrata ? ei voi. 
auto menee 120km/h moottoritiel mut joo maapallo menee siit viel 100 kertaa kovempaa. 
hullu mindfuck. oon muka ollu kahelt mantsan tunnilt poissa. ja valivali. 
rakas opettaja, niin olet sinäkin, ja kumpanakin kertana mä oon oottanu 
jossain meiän vitun jumalanhylkäämän tönön koulun uumeneissa. kiitos. 
ei tule toistumaan. do we have a deal. miks tää jakso o menny nii nopee. 
yks viikko enää ni alkaa taas kokeet. jee vitun jee. 
dave grohl onneks viel on mun puolella. 
haistakaa kaikki vittu ja hyvää yötä. 
live hard live your dream tai jotai. 
jukka oot enkeli.

tuiii :*

nii ja tää viel. le pyörty.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

let the hate rain boys